Rakas päiväkirja, joulu on ohi, se oli tänä vuonna ihan siedettävä, meni kutakuinkin niin kuin olin suunnitellut. Seuraavana on vuorossa uudenvuodenjuhlimiset, niiden jälkeen on syytä rauhoittua ja keskittyä töiden tekemiseen. Vaikka otin tutkimuskirjallisuutta joululomalle mukaan, ainoastaan yhtenä iltana vilkaisin niitä.

Joululoma sesongin päättyminen ja vaalien lähestyminen Israelissa, räjäytti jälleen Lähi-idän liekkeihin. Edellisestä sodasta onkin vasta kaksi ja puoli vuotta. Se päättyi tosiasialliesti Israelin ja Hizbollahin tasapeliin, kumpikaan ei päässyt määrittelemään rauhanehtoja, mutta symbolisesti tasapeli merkitsi Israelille häviötä. Itse kukin kun oli kuvitellut Israelin sotakoneiston olevan ylivoimainen, mutta israelilainen Ometz LeSarev niminen järjestö – tästä järjestöstä, jonka jäsenet ovat kieltäytyneet palvelemasta Israelin armeijassa palestiinalaisalueilla, oli juttua joitain vuosia sitten Suomenkin televisiossa – olikin ollut oikeassa väittäessään armeijan moraalin rapautuvan kun oikeiden sotatoimien tai kurinalaisen harjoittelun sijasta Israelin armeijan sotilaat kuluttavat aikaansa vahtiessaan tiesuluilla ja tarkastuspisteillä palestiinalaisia kiviä heittäviä pikkupoikia.

Oli pieni ihme, että Israelin hallitus pysyi pystyssä ja Ehud Olmert pääministerinä. Vasta korruptioepäilyt kaatoivat Olmertin ja pääministeriksi piti nousta Tzipi Livni. Hän kuitenkaan ei saanut uutta hallitusta kokoon ja helmikuussa Israelissa järjestetään uudet vaalit: Lipnin (ja Olmertin) Kadima-puolue on hätää kärsimässä Likudin painaessa päälle gallupeissa. Jokainen Machiavellin Ruhtinaan lukenut tietenkin kyseisessä tilanteessa tietää miten toimia: sisäpoliittisen ongelmat on ratkaistavissa ulkopolitiikalla osoittamalla johtajuutta ja kykyä suojella kansaa liittoutumalla sen kanssa todellista tai kuvitteellista vihollista vastaan. Tämän ohjeen tiesi George W. Bush hyökätessään Irakiin, sitä käytti Urho Kaleva Kekkonen torpatessaan honkaliiton ja nyt Kadima sekä sosialistiseen internationaaliin kuuluvan Israelin Työväenpuolue (hep. Ha’Avoda).

Olmert ja kumppanit tarvitsivat vain sopivan ajankohdan sekä muodollisen syyn hyökkäykselle. Joulun jälkeen oli oiva tilaisuus: turistit olivat lähteneet ja Hamas ei suostunut jatkamaan tulitaukoa ja ampui kotitekoisia raketteja Israelin puolelle. Hamasille, tuolle Palestiinan kokoomukselle, niin ikään sopi pieni kahnaus sisäpoliittisista syistä: (niin ikään sosialistiseen internationaaliin kuuluvan) PLO ja ennen kaikkea Fatah on osoitettava ihan demariksi. Siitä, että myös Israel rikkoi vähän väliä edellä mainittua tulitaukoa, pitää luonnollisesti vaieta.

Jos Kadima-puolueella ja Israelin demareilla on suunnitelma ja valmiutta rauhanomaiseen palestiinalaiskysymyksen ratkaisuun ja oikeistolainen Likud taasen ei ole valmis tähän, on Israelin hyökkäys edellämainittujen johdolla machiavelliläisestä näkökulmasta eettisesti ymmärrettävää. Pyrkihän Machiavelli Ruhtinaallaan neuvomaan kuinka lopettaa Italian niemimaata riivanneet jatkuvat sodat.