Rakas päiväkirja, tamperelainen ammattikoulun opettaja Juhani Mäki-Ketelä on ilmoittanut jättävänsä Muutos 2011 ry:n puheenjohtajuuden juuri kun näytti siltä, että kyseisen yhdistyksen on onnistunut keräämään tarvittavat 5 000 kannattajakorttia kasaan (ne ovat tällä hetkellä Oikeusministeriössä laskettavana). Mitä todennäköisemmin se tarkoittaa myös sitä, että koko puolueesta ei tule mitään. Kannattajakorttien keräys kun oli lähes yksinomaan Mäki-Ketelän leveillä harteilla, puolueen muut puuhamiehet ovat lähinnä keskittyneet nörttäämään internetin ihmeellisessä maailmassa (jos heitä on oikeasti ollut edes olemassa). Harmi, Yleisradion pienpuolueiden vaalitentti jää astetta tylsemmäksi viihdeohjelmaksi ensi huhtikuussa, jos Muutos 2011 -puolueella ei ole ketään lähettää telkkuun.

Mäki-Ketelän päätös oli odotettu. Olen seurannut hänen edesottamuksiaan kerätessäni materiaalia ensin pamflettiprojektiani ja sittemmin työn alla olevaa artikkelia varten. En tiedä pitäisikö käydä häntä sääliksi. Hän ei näyttänyt missään vaiheessa ymmärtäneen sitä, mistä niin sanotussa maahanmuuttokriittisessä liikkeessä on kyse. Kuvitteliko Mäki-Ketelä tosissaan, että niin sanottu maahanmuuttokriittinen liike on spontaani kansanliike, joka vilpittömästi haluaa Suomeen uutta poliittista kulttuuria ja suoraa demokratiaa? Eikö hän missään vaiheessa tullut miettineeksi Hommafoorumin taustoja Suomen Sisu ry:n sisäpiirin juttuna? Mäki-Ketelä nähtäväsi myös sokaistui käydessään vain ja ainoastaan samanmielisten kanssa keskusteluita sille, kuinka pienestä porukasta niin sanotussa maahanmuuttokriittisessä liikkeessä on kyse ja kuinka outoja he ovat valtaväestön silmin? Mäki-Ketelä ei osannut epäillä mitään, vaikka hän itsekin toteaa suostuneensa puoluehankkeen vetäjäksi koska toiset eivät halua esiintyä julkisuudessa kasvoillaan?

Mäki-Ketelä lähti siis rakentamaan puoluetta niin sanotulle maahanmuuttokriittiselle liikkeelle nähtävästi ymmärtämättä, että koko hommailussa oli ja on kyse lähinnä Suomen Sisun peiteoperaatiosta ja propagandakoneistosta, jossa ei edes pyritä analyyttiseen keskusteluun maahanmuutosta. Suomen Sisu perustettiin vuonna 1998 Suomalaisuuden liiton nuorisojärjestöksi kunnes se erotettiin siitä, koska kuulemma sen linja oli – kauniisti sanottuna – vähän liiankin kansallismielinen. Suomen Sisun ensimmäinen puheenjohtaja Teemu Lahtinen – nykyään perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Espoossa – oli aikaisemmin 1990-luvulla herättelemässä henkiin IKL:n nuorisojärjestöä.

Suomen Sisun aktiivit pääsivät 2000-luvun alussa oikein televisioon kertomaan, etteivät he ole mitään natseja, vaan kansallismielisiä roturealisteja. Heidän juttunsa ei niin sanotusti herättänyt kiinnostusta suuren yleisön keskuudessa, mutta 2000-luvun puolivälissä järjestön kansainvälisistä suhteista vastanneen hallituksen jäsen Jussi Halla-ahon – nykyään perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Helsingissä – blogi alkoi kerätä yhä enemmän lukijoita luoden illuusion siitä, että kyseessä olisi isokin poliittinen liike. Roturealismin sijaan alettiin puhua maahanmuuttokriittisyydestä ja Halla-ahon blogin vieraskirjan pohjalle perustettiin erillinen Hommafoorumi vuonna 2008 kokoamaan niin sanottuja maahanmuuttokriitikoita yhteen. Mäki-Ketelällä ei ollut mitään asiaa sisäpiiriin koska hän ei ole Suomen sisun jäsen.

Mäki-Ketelä ei myöskään ymmärtänyt niin sanotulle maahanmuuttokriittiselle liikkeelle olevan enemmän haittaa kuin hyötyä, että se järjestäytyy puoluepoliittisesti. Koska internetin ihmeellinen maailma on outo ja uusi media valtapuolueille, ovat ne olleet hämillään niin sanotun maahanmuuttokriittisen liikkeen edessä yrittäessään arvioida sitä, kuinka merkittävästä, isosta tai pienestä, liikkeestä on todella kyse. Kun liike ei ole julkisesti organisoitunut, se voi näytellä isompaa ja vaikutusvaltaisempaa kuin se todellisuudessa on, vaikkapa spämmäilemällä organisoidusti Helsingin Sanomien nettilehden keskustelupalstalle karkottaen erimieliset toisaalle. Toiseksi valtapuolueet eivät tiedä, ennen kuin hahmottavat liikkeen kokoluokan, voivatko ne jollain tavalla hyötyä siitä. Tämän takia esimerkiksi Jutta Urpilainen teki vakavan poliittisen virheen pitämällä ”maassa maan tavalla” -puheensa, ei ainoastaan sisällöllisesti, vaan siksi, ettei hän ymmärtänyt sitä, kuinka pientä ihmisryhmää hän yritti puheellaan miellyttää. Urpilainen ja SDP:n puoluetoimisto osoitti lähinnä ymmärtämättömyyttä internetistä poliittisena mediana.

Samalla tavoin Lapuan liikkeen onnistui 1930-luvun alussa näyttelemään merkittävämpää roolia Suomen politiikassa kuin sen todellinen painoarvo olisi edellyttänyt: se sai ulkoparlamentaarisen painostuksen kautta läpi aloitteitaan koska Edistyspuoluetta lukuun ottamatta kaikki porvaripuolueet kuvittelivat saavansa osan sen kuvitellusta suosiosta. Kun maahan muodostettiin porvarihallitus keväällä 1930 ja presidentti K. J. Ståhlberg oli kyyditetty, kävikin ilmi, että porvaripuolueissa ainoastaan Kokoomuksessa lapualaisilla oli todellista kannatusta. Muut puolueet lopettivat lapualaisten kanssa flirttailun ja Kokoomus repesi kahtia vuoden 1933 eduskuntavaaleissa solmittua vaaliliiton IKL:n kanssa ajautuen marginaalipuolueeksi seuraavaksi 50 vuodeksi, vaikka J. K. Paasikivi yritti vielä pelastaa Kokoomuksen 1930-luvun lopulla irtautumalla yhteistyöstä IKL:n kanssa ja maltillistamalla Kokoomuksen politiikkaa.

Yleisradion TV2:ssa 3.4.2009 lähetetyssä Pressiklubi -ohjelmassa Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini käytti Halla-ahon ympärillä pyörivistä ihmisistä nimitystä propellipäät tarkoittaen niitä, jotka olivat alkaneet keräämään Halla-ahon valitsijamiesyhdistystä varten kannattajakortteja jo ennen kuin Perussuomalaiset olivat tehneet lopullista päätöstä hänen eurovaaliehdokkuudesta. Kuvittelin itsekin pitkään, että kyseiset sanat oli tarkoitettu Mäki-Ketelälle. Lukiessani Soinin teosta Maisterisjätkä huomaisin hänen viittaavan ilmaisullaan ennen kaikkea Veikko Vallin nimiseen entiseen Tony Halmeen eduskunta-avustajaan. Soini kertoo teoksessa kuinka Halmeen Perussuomalaisille ”löytänyt” Vallin muina miehinä yhtenä päivänä käveli hänen huoneeseen eduskunnassa ja ilmoitti, että Soinin on erottava Perussuomalaisten puheenjohtajan paikalta. Hän alkaa rakentamaan uutta puoluetta Halmeelle. Seuraavana päivänä Vallin sai lähteä. Sittemmin Vallin perusti Suomen konservatiivit ry:n vuorostaan Halla-aho-ilmiön ympärille, mutta samalla tavoin kuin Mäki-Ketelä, hän lähti sen toiminnasta pois ennen aikojaan. Suomen konservatiivit ry ei vieläkään ole saanut kannattajakortteja kerättyä – ja tuskin tulee saamaan.

Suomen Sisun aktiivit ovat nähtävästi tyytyväisiä siihen, että he voivat toimia nykyään Perussuomalaisten suojissa saaden sieltä nostetta ylittäen todellisen kannatuksensa. Vaikka Soini olisi ilmoittanut, että Halla-aholla ei ole asiaa Perussuomalaisten listoilla ensi eduskuntavaaleissa, ei hän olisi lähtenyt minkään Mäki-Ketelän kelkkaan. Hän olisi tiennyt sen olevan poliittinen itsemurha. Edes Perussuomalaisten listoilta Halla-ahon läpimenoa kun ei voi pitää täysin varmana asiana vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, jos allekirjoittaneen uuden suosikkinuorisopoliitikon, Kokoomuksen nuorten liiton puheenjohtaja Wille Rydmanin, onnistuu nappaamaan niin sanotuilta maahanmuuttokriittisiltä pari tuhatta ääntä, jotka olisivat muuten menossa Halla-aholle.

Puheenjohtajan erottua, yhdistystä johtaa varapuheenjohtaja seuraavaan vuosikokoukseen asti. Muutos 2011 ry:n varapuheenjohtajana toimii turkulainen oikeustieteiden ylioppilas Jiri Keronen. Hän on harvoja oikeasti älykkäitä ihmisiä niin sanotussa maahanmuuttokriittisessä liikkeessä ja hän onkin käsittääkseni yhä enemmän sukset ristissä niin omassa puolueessaan kuin vaikkapa Hommafoorumilla pääosin liberaaleine mielipiteinensä. Toivottavasti hänen onnistuu eheytymään ja irtautumaan niin sanotusta maahanmuuttokriittisestä liikkeestä ja löytää joku toinen puolue tai harrastus, johon käyttää lahjojaan. Muutos 2011 nimisen puolueen kun voi unohtaa hauskana kuriositeettinakin ajatellen seuraavia eduskuntavaaleja.