Rakas päiväkirja, yleisön pyynnöstä laitan tähän tänään julkaistun Aamulehteen lähettämäni mielipidekirjoituksen alkuperäisen version luettavaksi (vaikka se hieman toistaakin täällä jo aikaisemmin käsittelemiäni teemoja).

Kirkko ei ota ihmisten hätää kirkosta tosissaan

Kirkkohistorian emeritusprofessori Juha Seppo arvioi Aamulehden haastattelussa viime tiistaina (19.10), että kirkosta saattaa erota nyt niin sanotun homokeskustelun seurauksena maksimissaan noin 30 000 ihmistä. Epäilen Seppon arvioivan määrän alakanttiin.

Hän ei ota huomioon sitä, että kirkon edustajat ovat vain pahentaneet tilannetta julkisesti miettiessään ensimmäisenä eroamisten takia menetettyjä verotuloja. Niin ikään Seppon omat kommentit eivät ole omiaan normalisoimaan tilannetta.

Vaikka Seppo (samalla tavoin kuin KD:n puheenjohtaja Päivi Räsänen) ei varsinaisesti edusta Suomen evankelisluterilaista kirkkoa kuin yksityishenkilönä, vaikuttaa hän kirkkohistorian emeritusprofessorina ja teologian maistereiden entisenä kouluttajana siihen, millainen kuva kirkosta valistuneille kansalaisille, Aamulehden lukijoille, muodostuu.

Siksi olikin järkyttävää lukea kuinka halveksivasti hän haastattelussa suhtautuu ihmisiin, jotka ovat tehneet raskaan päätöksen erota esi-isiensä kirkosta. Lehti kun kirjoitti Seppon sanoneen: ”Netissä jotkut voivat tehdä äkkiä, pikkukännissä mitä tahansa kun kaverit soittavat […]”. Kirkko – tai ainakaan Seppo – ei ota tosissaan ihmisten hätää ja ahdistusta tilanteessa, jossa heillä ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin erota kirkosta.

Kaiken lisäksi Seppo näyttää elävän itse 1970-lukua viitaten seuraavassa kappaleessa Taisto Sinisaloon ja vähemmistökommunisteihin. Tällainen puhe on täysin käsittämätöntä sille maailmalle jossa nuori kaupunkilainen akateemisesti koulutettu – tyypillinen kirkosta eroaja – elää.

Kirkon ongelma näyttääkin olevan se, ettei se ole tästä päivästä. Ehkä se on myös onnistunut liian hyvin tehtävässään: Seppolle ei näytä tulleen mieleen kirkosta eroamisen johtuvankin siitä, että ihmiset ovatkin nykyään sivistyneempiä kuin ennen.

Suomessa korkeakoulutettujen määrän kokoajan noustessa ihmiset lukeva myös enemmän filosofiaa ja teologiaa. Kaiken lisäksi heillä on nykyään hyvin vahva oikeudenmukaisuuden tunne: ihmiset pohtivat etiikan kysymyksiä; hyvän ja pahan, oikean ja väärän eroa ja käsitteitä. Siksi he myös eroavat kirkosta.

Advertisements