Rakas päiväkirja, olen miettinyt siitä, miksi Kansan Uutisten Verkkolehdessä / Viikkolehdessä on ollut viime viikkoina tarve todistaa Vasemmistoliiton olevan työväenpuolue ja että Kokoomus ei sitä ole, puhumattakaan Perussuomalaisista. Tätä on pyritty osoittamaan sillä, että Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä tekee ylivoimaisesti eniten työelämän kehittämiseen liittyviä aloitteita eduskunnassa. Itse asiassa Kokoomus tai Perussuomalaiset eivät tee työelämään eksplisiittisesti liittyviä aloitteita laisinkaan. Kokoomus kategorisesti vastustaa Vasemmistoliiton tai SDP:n työelämänaloitteita, Perussuomalaiset joskus tukevat Vasemmistoliiton aloitteita passiivisesti, mutta puolueen eduskuntaryhmä ei itse ole aloitteellinen.

Tällainen ajattelu hämärtää sen, että monet äänestäjät eivät ajattele työväenpuolueen olevan se, joka pyrkii parantamaan työntekijöiden asemaa palkkaneuvotteluissa tai puhuttaessa työelämässä jaksamisesta tai muistaa niin sanotuista työelämän laadullisista kysymyksistä.

Se, että Kokoomus kykenee esiintymään työväenpuolueena on vasemmiston ja ennen kaikkea SDP:n omaa syytä. Tämä tuli erinomaisesti esille viime eduskuntavaalien alla kun silloinen SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma arvosteli ajatusta perustulosta ja antoi ymmärtää kaiken työn olevan arvokasta sinällään. Kyseessähän ei ollut ainoastaan kalvinistinen – sanalla sanoen uskonnollinen – käsitys työn siunauksellisuudesta, vaan osoitus Heinäluoman hyvin oikeistolaisesta itseymmärryksestä. Hänelle ei tullut mieleenkään, että työväenluokan alkuperäinen tehtävä ei ollut työn puolustaminen, vaan työstä vapautuminen tai ainakin työväen työtaakan kohtuullistaminen. SDP ja Sosiaalidemokraattinen ammattiyhdistysliike onkin näyttäytynyt sotien jälkeen lähinnä pääomapiirien etujen puolustajana.

Kokoomuksessa ajatellaan samalla tavoin: kun vientiyritykset voivat mahdollisimman lihavasti ne työllistävät joko suoraan teollisuuteen tai välillisesti palvelualoille. Oikeistolaisen ideologian mukaan valtion tehtävänä on huolehtia välillisesti – nykyään globaalissa kapitalismissa valtio ei enää kykene tekemään suoria interventioita kuten devalvaatiota – siitä, että vientiyritykset pärjäävät kansainvälisessä kilpailussa. Tämä tapahtuu pitämällä työväenluokan palkkavaatimukset kohtuullisina, järjestämällä halpaa tai ainakin veronmaksajien subventoimaan ydinenergiaa ja alentamalla pääoma- ja omaisuusverotusta, jotta saadaan investointeja.

Jos teollisuuden ja työväenluokan etu samaistetaan ja työ nähdään itsetarkoituksellisena, on aivan legitiimiä väittää Kokoomuksen olevan työväenpuolue tai sanoa, että ”vastakkainasettelujen aika on ohi”. SDP ja Sosiaalidemokraattinen ammattiyhdistysliike on saanut sitä mitä on tilannut.

Suomalaisessa yhteiskunnassa on kuitenkin tapahtumassa jatkuva rakennemuutos. Teollisuuden suhteellinen painoarvo kansantaloudessa on supistumassa. Kuten Vihreiden Jukka Relander runoillee: ei teollisuus ole kokonaan häviämässä, onhan Suomessa edelleen maanviljelyä, metsästystä ja keräilyä, mutta ei niillä ole enää samanlaista merkitystä kuin sata tai edes viisikymmentä vuotta sitten.

Työväenluokka ei ole sama kuin miesvaltaiset teollisuuden alat. Itse asiassa sosiologisesti tarkasteltuna tyypillisin työväenluokkalainen ihminen on ollut jo pidempään palvelu- tai hoiva-alalla työskentelevä nainen. Matti Putkosten ja muiden loikkaamiset Perussuomalaisiin kertovatkin lähinnä siitä, että sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisemansipaatiota vastustavat miehet kokevat nykyään olonsa ahtaaksi vasemmistolaisessa työväenliikkeessä. Heidän on vaikea hyväksyä yhteiskunnan muutosta. Miten muuten voi selittää sen, että EU:ta ihaileva ydinvoimalobbari Putkonen loikkaa puolueeseen, jonka eduskuntaryhmä vastusti ydinvoiman lisärakentamista ja jonka puheenjohtajan tunnetuimpia iskulauseita on: ”missä EU, siellä ongelma”? Naisvihamielisyys on Perussuomalaiset merkittävin vaalivaltti. Viha on sokeaa, se ajaa irrationaalisiin ja epätoivoisiin tekoihin.

Vasemmistoliitossa onkin SDP:tä paremmin kyetty ymmärtämään se, että työväenliikkeen historiallinen tehtävä ei ole lobata pääoman etuja tai alistaa työntekijät kuuliaisiksi pääomapiireille työnantajien puolesta. Niin ikään Vasemmistoliitossa on havaittu mediaaniäänestäjän olevan alempi toimihenkilönainen. Tämä ei kuitenkaan ole tarkoittanut sitä, etteikö Vasemmistoliitolla olisi edelleen vahvat siteet SAK:n joihinkin miesvaltaisiin liittoihin kuten Rakennusliittoon. Se onkin toiminnassaan suorastaan esimerkillinen ajaen kansallisuuteen tai sukupuolueen katsomatta Suomessa sijaitsevilla rakennustyömailla työläisten asiaa välittämättä työantajien painostuksesta.