Rakas päiväkirja, huomenna vietetään itsenäisyyspäivää. Yritän välttää television avaamista koko päivänä. Yleisradion, puhumattakaan muiden tiedotusvälineiden, tarjoama itsenäisyyspäivän kuvasto kun on niin vulgaaria ja epä-älyllistä. En viitsi alkaa tässä sitä sen yksityiskohtaisemmin analysoimaan, mutta yhteen asiaan haluan kiinnittää huomiota: myyttiin kansallisesta yhtenäisyydestä. Akateemisessa historiankirjoituksessa myyttiä niin sanotusta Talvisodan hengestä on jonkin verran käsitelty. Sen sijaan peruskoulujen ja lukioiden historianopetuksessa ja tiedotusvälineissä uusinnetaan edelleen Talvisodan aikana valtioneuvoston tiedotusyksikön tuottamaa propagandakuvastoa ilman kritiikkiä.
Mielenkiintoisinta on se, että sodan kokeneiden aikalaismuistoja pidetään populaareissa julkaisuissa jotenkin autenttisimpina kuin akateemisen historiantutkimuksen. Tällöin ei ymmärretä sitä, että nimenomaan rintamalla ollut sotilas oli kaikista alttein sotapropagandalle ja hänen näkemyksensä sodankulusta oli kaikkein vääristynein – silloin kun tarkastellaan sodankulkua yleensä. Tietenkin sotilaan henkilökohtainen kokemus juoksuhaudan pohjalla tykistökeskityksen keskellä on niin autenttinen kuin voi olla. Muta sen sijaan yleiset arviot sotilaiden taistelukunnosta, moraalista, tappioista, menestyksistä ja sankariteoista olivat kaikki enemmän tai vähemmän valtioneuvoston tiedotusyksikön värittämiä kertomuksia. Eihän yksittäisellä sotilaalla ollut mitään mahdollisuutta saada muualta tietoa sodankulusta tai kotirintamalta kuin virallisista tietolähteistä. Talvisodan aikaisen propagandan ja todellisuuden erottaminen toisistaan on vaikeaa koska valtioneuvoston tiedotusyksikön harjoittama propaganda oli niin onnistunutta, että se elää vielä tänäkin päivänä hyvin.
Mitä kansalliseen yhtenäisyyteen tulee, on tapana kertoa, että Talvisodan aikana Suomi taisteli yhtenä rintamana Neuvostoliittoa vastaan, mutta Jatkosodassa kansankunnan yhtenäisyys oli koetuksella varsinkin sen jälkeen kun niin sanottu vanha raja ylitettiin. Todellisuudessa jo Talvisodan aikana oli toista sataa ihmistä turvasäiliössä eli vankilassa poliittisten mielipiteittensä takia, ilman että heitä olisi syytetty mistään, ja vielä suurempaa määrää valtiollinen poliisi tarkkaili. Ollaan mitä mieltä tahansa näiden toisinajattelijoiden tarkoitusperistä tai näkemyksistä, olisi lopetettava valehtelu yhtenäisestä kansakunnasta Talvisodan aikana.
5 joulukuun, 2009 at 11:45 pm
[…] (Postmoderni identiteetti: 70 vuotta talvisodan propagandasta) […]
9 joulukuun, 2009 at 1:49 pm
Onpas kummallista, että itsenäisyyden säilyttäminen on niin kamalaa. Talvisodan tapahtumia on saatettu paikka paikoin tiedotusvälineissä liioitella, mutta tosiasia on se, että neuvostoliitto ei pystynyt alle 4 milj. asukkaan Suomea valloittamaan ja sitä sietää juhlia. Otsikkona on 70 vuotta Talvisodan propagandasta ja se propaganda (jota tehtiin muuten molemmilla puolilla) on niin ylitsepääsemätön asia, että Talvisodan torjuntavoittoja pitää miltei hävetä?! Ja vielä: Mummoni veljen puheiden perusteella (taisteli molemmissa sodissa) voin sanoa että vain herkkäuskoisimmat ja naiivimmat sotilaat uskoivat propagandaa. He jopa vitsailivat ja pitivät pilkkanaan räikeitä uutisia, sillä he tiesivät mitä rintamalla oikeasti tapahtui.
PS. Itsenäisyydestä voi olla ylpeä, vaikka kuuluisikin vasemmistoon. KAUAN ELÄKÖÖN ITSENÄINEN SUOMI!
T. Jere 17w
9 joulukuun, 2009 at 2:16 pm
Suomesta saa etsiä sukua, josta ei olisi ainoastaan osallistunut sotaan ihmisiä, vaan myös kaatunut. Kirjoitus koski lähinnä pari yleisempää myyttiä, mitä toistetaan ääneen itsenäisyyspäivän alla tiedotusvälineissä, vaikka historiaan perehtyneet tietävät asioiden laidan olleen toisin.
Kolmas voisikin olla tuo mainitsemasi ”torjuntavoitto”. Kaikilla sodankäynnin kriteereillä Suomi hävisi Talvisodan. Se, että pääkaupunkia ei valloitettu, ei ole peruste ”torjuntavoitolle”. Hyvin harva sota historiassa on päättyy koko maan miehitykseen. Yleensä sodan voittaja tyytyy sotakorvauksiin ja alueluovutuksiin häviäjämaalta kuten kävin Talvisodan päätyttyä. Voittaja sodassa on se, joka määrittelee rauhan ehdot.
12 joulukuun, 2009 at 6:32 pm
Se on kieltämättä aivan totta, että
Talvisodan historiaa käsitellään nykyäänkin,
kenenkään asiaan puuttumatta liian ”sinivalkoisesti”, mutta joka tapauksessa
Talvisota yhdisti (Achtung!) suurpiirteisesti kansakunnan taistelemaan yksimielisesti hyökkääjää vastaan. Valpon valvomat ja vangitsemat ihmiset eivät voi ”Talvisodan henkeä” kaataa (Nimen ” Talvisodan henki” keksi kylläkin ulkomaiset reportterit). Kyse ei ollut Valpon harjoittamasta ns. ”petturuuden ehkäisevästä toiminnasta, vaan siitä, että kirvesmiehet, ex-punaiset ja porvarit taistelivat rinnakkain itsenäisen, joskin vielä kovin valkoisen Suomen edestä.
Vastoin Stavkan varsin oikeutettuja arvioita, sillä olihan työväestöä, ex-torppareita yms. sorrettu kauan ja vielä kun heidän hätänsä purkautui kapinana sortajaa vastaan, heitä ängettiin keskitysleireille ja murhattiin siellä konekivääritahtia syytettynä ainoastaan siitä, etteivät he olleet pystyneet enää alistua. Mutta kuten nähty he ymmärsivät pystyvänsä nousemaan harvojenvallan ikeestä ilman ulkopuolisen ”pyytämätöntä apua” uskomatta sen lupauksia. Olivathan he kuitenkin nähneet pahimmalla mahdollisella tavalla kuinka ”suuremmat” pettävät aina kun se on mahdollista.
Asiasta toiseen. Määrittelit edellisessä viestissäsi aivan oiken sodan voittamisen, ja on kieltämättä hyvin silmiinpistävää kuinka torjuntavoitto-sanaa käytetään niin absoluuttisen kuuloisesti. Lueskelin kerran Kannaksen II AK:n komentajan Harald Öhquistin henkilökohtaista päiväkirjaa sodan ajoilta. Hän kirjoitti pari päivää ennen rauhaa armeijan Kannaksella kestävän ilman ratkaisevasti suurempaa määrää tykistön ammuksia pystyvän pitämään puolensa korkeintaan viikon, jos se yrittäisi pitää puolensa paikallaan.(Toista on uhrattava, sotilaita tai maata, sanoi muuan saksalainen strategi.)
Pari päivää olisi ollut ratkaiseva käänne sotaan neukkujen hyväksi. Ei oikein voittajan puheelta kuulosta? Jep.
Mutta kuitenkin voimme puhua talvisodasta torjuntavoittona, sillä Suomi kuitenkin pystyi pitämään puolensa ylivoimaista Puna-armeijaa vastaan säilyttäen itsenäisyytensä vaikkakin kovalla hinnalla niin ruumiina kuin maa-alueina. Numerotietojen tuijottelu kuitenkin kertoo minunlaisellekin piinkovalle radikaalille Talvisodan olleen melkoinen ihme.
13 joulukuun, 2009 at 11:43 am
Ihan muutaman pikku virheen korjatakseni:
Kuten Clausewitz toteaa, sota on politiikan jatkamista voimakeinoin. Tämä kannattaa pitää mielessä, kun arvioi sotien tuloksia.
Siksi:
NL:n strateginen tavoite oli Suomen miehittäminen.
Suomen strateginen tavoite oli itsenäisyyden säilyttäminen.
Kumpi siis saavutti tavoitteensa, kumpi voitti?
15 joulukuun, 2009 at 1:41 pm
Itse asiassa puhe kansakunnan ”yhtenäisyydestä” muistuttaa nykyisessä ympäristötutkimuksessa käytettävää termiä ”konsensus”. Kun ainoastaan ”oikea” mielipide kelpaa, näyttää siltä, että kaikki ovat yhtä mieltä.
15 joulukuun, 2009 at 6:54 pm
Laitetaas tähän linkiksi Tapio Rautavaaran ”Vanhan jermun purkaus”. Tässä on sitä monikerroksellisuutta 😉