Rakas päiväkirja, Ylen TV-uutisten ykkösuutisena oli Taloustutkimuksen tekemä kysely, jonka mukaan Perussuomalaiset syövät kannatusta ennen kaikkea Keskustalta ja perussuomalaisia äänestäneet sijoittavat itsensä poliittiseen keskustaan, eivät ”äärioikeistoon”. Olin hieman pettynyt, että tutkimusjohtaja Juho Rahkonen, joka muuten aloitti samana vuonna opiskelemaan Tampereen yliopistossa kuin allekirjoittanut – muistan vieläkin kun keskustelimme keskenään ”inttijuttuja” ensimmäisellä varsinaisella yliopistoluennollani luentosalissa A1, ei viimeistä väitettä problematisoinut. Käsittääkseni hyvin harva ”äärioikeistoa” äänestävä yleensäkään sijoittaa itsensä ”äärioikeistoon”, vaikka ulkoa päin tarkasteltuna tällaiselle johtopäätökselle edellytyksiä olisi. Niin ikään väite siitä, että Perussuomalaiset on todellinen työväenpuolue, ei ollut uusi, mutta jutussa olisi voinut pohtia myös sukupuolieron merkitystä. Miksi miehet äänestävät niin paljon enemmän Perussuomalaisia kuin naiset?

Eilen illalla Ajankohtaisessa kakkosessa keskusteltiin maahanmuutosta. Tai ohjelma oli otsikoitu ”Maahanmuuttoillaksi”. Mutta koko keskustelu oli fiasko alusta alkaen ja suurin osa keskustelijoista erinomaisen pihalla. ”Keskustelu” kun keskittyi lähinnä pakolaisuuteen ja siitäkin pieneen osaan siitä, eli marginaalin marginaaliin. Kerrattakoon vielä, että ylivoimaisesti suurin osa maahanmuutosta johtuu työperäisestä muutosta tai avioliitosta. Ja pakolaisten vastaanottamisessa kyse on siitä, että joitain karirajamäkiä lukuun ottamatta enemmistö suomalaisista haluaa noudattaa kristillistä lähimmäisenrakkautta tai jotain muuta vastaavaa eettistä periaateaatetta ja Suomen valtion sitoumukset tiettyihin kansainvälisiin humanitaarisiin sopimuksiin ovat ilmauksia tästä.

Kolmanneksi voisi ottaa esille Kokoomuksen lehden, Nykypäivän, poliittisen linjan. Reilu viikko sitten lehti julkaisi jonkun yhdysvaltalaisen konservatiivin kirja-arvostelun, jossa väitettiin Pohjoismaisen sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltioprojektin olevan fascismin sukulaisideologian. SDP:n puoluesihteeri veti tästä herneen nenään, vaikka väitehän ei ole mikään uusi ja sille löytyy tukea. Esimerkiksi ilmainen kouluruokailu on fascismia: lapset pakotetaan syömään terveellistä ruokaa, porkkanaraastetta ja salaattia, valtion laskuun. Vapaassa maassa lapset saisivat valita syövätkö hampurilaisia vai pitsaa; kouluruokailu olisi ulkoistettu vapaille markkinoille. Kansanterveys- ja liikuntaintoilu polveutuu enemmän tai vähemmän eugeniikasta. Tosin kysymykseksi jää, kumpi on enemmän fascismia: sosiaalidemokraattinen peruskoulu ilmaisine kouluruokailuineen vai kokoomuslainen pesäpalloilu liikuntatunneilla? Ja onko Suomi enää pohjoismainen hyvinvointivaltio vai ideologisesti enemmänkin itäeurooppalainen valtio sosiaalipolitiikaltaan – ja jos se on Kokoomuksesta kiinni, niin kohta myös geopolittisesti?

Mutta itseasiassa minun piti kirjoittaa eräästä toisesta Nykypäivän jutusta, johon kiinnitin huomiota jo kuukausi sitten, ideologian ja idealismin paluusta Kokoomuksen politiikkaan kun maailmantalous romahti. Palataan siihen ensi kerralla.