Historia


Rakas päiväkirja, aikaisemmin olin vastaan niin sanottuja halpalentoyhtiöitä. Ne kun ovat tehneet lentämisestä liian halpaa; lentomatkustamisesta on kadonnut kaikki glooria sen popularisoiduttua. Samalla niin sanottujen perinteisten lentoyhtiöiden palvelutaso on romahtanut niiden joutuessa kilpailemaan niin sanottujen halpalentoyhtiöiden kanssa matkustajien sieluista. Viime marraskuussa annoin houkutukselle periksi matkustaessani Lontooseen historiallisen materialismin konferenssiin Ryanairilla. Ymmärsin vihdoin ja viimein kuinka Tampereelta pääsee ympäri Eurooppaa aikuisten oikeasti halvemmalla kuin junalla Helsinkiin. Miksi en siis ottaisi osaa maailmanlopun juhliin ja edesauttaisi osaltani halpaan öljyyn – kerosiini on verovapaata – perustuvan maailmantalouden romahduttamista?

Niinpä nyt kun on hieman taloudellistakin liikkumavaraa saatuani tutkimusrahoituksen kuntoon, olen suunnitellut seuraavan vuoden aikana käyväni läpi kaikki mielenkiintoiset kohteet, jonne Ryanair lentää Tampereelta. Ensimmäiseksi kohteeksi valikoitui Riika, jonne olen poistumassa ”pitkäksi viikonlopuksi” tässä hiljattain tutustumaan kaupungin keskiaikaiseen arkkitehtuuriin ja historiaan.

Kuten jokainen hieman arkkitehtuuria (itse)opiskellut tietää, tyypillisen keskiaikaisen ja barokkitornin erottaa toisistaan sen muodosta ja katosta. Keskiaikaiset tornit olivat lähes poikkeuksesta kulmikkaita eikä niissä ollut pysyvää kattoa. Sen sijaan 1600-luvulla rakennetut tornit ovat pyöreitä, jotta tykeillä pystyisi ampumaan useampaan suuntaan. Niin ikään linnojen ja kaupunkien vallihautojen muodosta pystyy päättelemään koska ne on rakennettu tai niihin on tehty niin sanottu peruskorjaus. Esimerkiksi Hämeen linnan kaksi alinta kerrosta ja sydänlinnan tornit ovat myöhäiskeskiaikaisia rakennelmia. Sen sijaan vallihauta ja Vanajavedelle päin osoittava iso torni ovat myöhempää perua. Keskiaikainen sydänlinnaa kiertävä muuri pienine torneineen on revitty alas aikoinaan.

Riikan jälkeen myöhemmin syksyllä suuntaan Bremeniin. Riikalla ja Bremenillä on se yhteys, että se oli nimenomaan Bremenin piispa Albert, joka perusti Riikan vuonna 1201: saatuaan paavilta bullan Baltian pakanoiden käännyttämiseksi, hän rantautui Väinäjoen suistoon 23 laivalla ja 1 500 miehen armeijalla ja linnoituksen, josta käsin toimia. Samalla hän perusti Kalpaveljesten ritarikunnan käyttäen esikuvana Temppeliherrojen ritarikuntaa. Baltialaiset heimot onnistuttiin käännyttämään kristityiksi ja rahoitettua vuoteen 1290 – viimeisenä Euroopassa. Mainittakoon vielä se, että Riikaa ja Bremeniä yhdistää myös se, että kummankin kuuluivat Ruotsin kuningaskuntaan Westfallenin rauhansopimuksen jälkeisinä vuosikymmeninä.

Mainokset

Rakas päiväkirja, ei ainoastaan feministisen yliopistopedagogiikan Rovaniemen lähitapaaminen ole ohi, vaan koko seitsemän kuukautta kestänyt kurssi, lukuun ottamatta lopputyötä, on suoritettu. Kurssi täytti asettamani tavoitteeni osittain: tunnen olevani valmiimpi opetustehtäviin yliopistossa ja varsinkin, jos lopputyöhön liittyvä kurssi tulee Tampereen yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksen opetusohjelmaan ensi syksynä, saisin tarvittavaa käytännön opetuskokemusta. Toisaalta kurssilla ei tullut niin paljon uutta asiaa kuin olisin halunnut ja jotenkin se vahvisti viime aikojeni olotilaa siitä, että ”yliopistomaailma on nähty ja koettua, nyt haluaisin jotain uutta”.

Suurimman herätyksen Rovaniemen matkalla tuottikin se, että ymmärsin vihdoin ja viimein Lapin olemuksen suomalaisten yritysten siirtomaana kerrattuani Lapin historiaa ja keskusteluani täkäläisten tovereiden kanssa asiasta. Tämä havainto auttaa ymmärtää sitä, miksi Lapissa on vahva korpikommunismin perinne, kiistoja metsien hakkuista ja tekojärvien rakentamisista sekä kädenvääntöä siitä, kuka omistaa Pohjois-Lapin erämaat, saamelaiset vaiko Suomen valtio.

Ennen 1800-luvun puolta väliä Lapissa ei asunut kuin vaeltavaa elämäntapaa noudattaneita saamelaisia ja joitain hassuja metsäsuomalaisia, jotka oli onnistuttu houkuttelemaan verovapauksin. Lappi on liian pohjoisessa, että siellä pystyttäisiin harjoittamaan maanviljelyä tehokkaasti, karjankasvatus ja kalastus ei suuria kansanjoukkoja pysty elättämään. Vasta sahateollisuuden kehittyessä 1860-luvulta lähtien Lapin suurten jokien varteen alkoi muodostumaan enemmän asutusta, jotta juuri perustetun Kemin kaupungin ympäristön sahat saisivat raaka-ainetta. Sahateollisuus otti eteläisen Lapin siirtomaakseen hyödyntääkseen sen luonnonvaroja ja siirteli köyhiä kansanjoukkoja työläisiksi aivan kuin suuremmat eurooppalaiset valtiot ja yritykset tekivät Afrikassa samoihin aikoihin. Tämä mm. auttaa ymmärtämään miksi Kemi on punainen.

Rovaniemi on enemmän hallintokaupunki; nationalismin eli kansallisuusaate saapui Lappiin vasta Toisen maailman sodan jälkeen. Lapin muokkaaminen yhdeksi Suomen maakunnista on ollut pitkä ja kivikkoinen tie; ihmiset eivät vapaaehtoisesti luovu vapaudestaan. Yhtenä merkkipaaluna ja esimerkkinä voi pitää sitä, kuinka Maalaisliiton onnistui kesyttämään yhden keskeisimmistä Lapin radikaaleista poliittisista liikkeistä, lestadiolaisuuden. Se oli alun perin kapinaliike valtiovaltaa ja valtion kirkkoa vastaan ja pitkälle 1900-luvulla monet lestadiolaiset äänestivätkin kommunisteja kunnes aktiivisella sosiaali- ja aluepolitiikalla lestadiolaisista saatiin Suomen valtiolle kuuliaisia kansalaisia ja Maalaisliitolle uskollisia äänestäjiä.

Viime vuosikymmeniin asti Kemijoki oy:n kaltaiset yritykset ovat saaneet rellestää Lapissa valtion suojeluksessa niin kuin ovat halunneet kunhan ovat muistaneet maksaa korruptiorahaa Keskustapuolueella ja kestittää Lapin Kansan johtoa. Onneksi viime aikoina ihmiset ovat uskaltaneet asettua korporaatioita vastaan vapauden puolelle. Yhtenä syynä tähän on se paradoksi, että ilman omaa yliopistoa ei Lapilla olisin mitään tulevaisuutta, mutta nimenomaan yliopisto tuottaa sen älymystön ja kriittisen massan, joka on nyt kyseenalaistamassa lappilaisia valtarakenteita, yksipuoluejärjestelmää ja korruptiota.