Postmoderni identiteetti / Rakas päiväkirja

Rakas päiväkirja:

Tulipas mieleen tuosta Jaakko Tervosta vielä, että jos hän on itse julkisesti(ilman nimeä! ) kertonut olevansa kiakkovierasjuhlien järkkääjä, niin kait se rähinän suunnittelukokous on hyvinkin saattanut olla näsilinnankadulla SKP:n toimistolla/tiloissa??

Ei siinä kestänyt nimimerkillä Sepeteus Hiihtäjä ja muilla hommafoorumilaisilla kuin viikko ratkaista visainen ongelma.

Sikäli kun väite pitää paikkansa — kaikki netistä löydettyhän on totta, varsinkin anarkistien sivuilta poimitut tiedot — , että kiakkovierasjuhlien suunnittelukokous pidettiin osoitteessa Näsinlinnankatu 22, ei mielenosoitusta seuranneena ja tamperelaista kansalaisjärjestökenttää tuntevana kestänyt montaakaan sekuntia tulla yllä mainittuun lopputulokseen – siis jo viikko sitten.

Hommafoorumilaisten kannattaisi nyt vaan olla varovaisia savuavan aseen löytämisestä.

Sillä jos kiakkovierasjuhlien kokous pidettiinkin SKP:n toimistolla, eikä vasemmistoliiton toimistolla, niin silloinhan Perussuomalainen-lehden päätoimittaja Matias Turkkila valehteli!

Jopa Hommafoorumin sherlockit alkavat ehkä hiljalleen ymmärtämään, että Turkkilalla on totuuden kertomisen sijasta näennäisen rauhallisen pinnan alla jokin synkempi agenda, mistä allekirjoittaneen suosikkihistorioitsija Jussi ”Jusba” Jalonen jo kirjoitti. Tai sanotaan näin, että jos kaveri ottaa esille valtakunnanmediassa suorassa lähetyksessä puun takaa jonkin helsinkiläisen kunnallispoliitikon ja ay-toimitsijan nimen ja alkaa traumaattisesti hokemaan, että mikä on hänen asemansa tässä kaikessa, niin kyllä jossain on jotain vakavasti vialla.

Rakas päiväkirja, suomalaisista peliyhtiöiden kuten Rovion ja Supercellin menestystä on hehkutettu kaupallisessa mediassa viime kuukausina aivan kuin keskiluokka tarvitsisi Nokian matkapuhelimien myynnin jälkeen identiteettinsä tukipilariksi, jotain kansallista itsetuntoa ja minäkuvaa vahvistavaa.

Sen sijaan harvempi on kuullut pelifirmasta nimeltä Almost Human.

Kyseinen firma on tehnyt vuosiin ensimmäisen sellaisen pelin, josta allekirjoittanut on innostunut. Enkä ole ainoa!. Kuulemma ensimmäisen vuoden aikana kyseistä peliä myytiin yli puoli miljoonaa kappaletta. Se on saanut poikkeuksetta hyvät arvostelut.

Kyseessä on luolaseikkailusta nimeltä Legend of Grimrock.

Se on kuin sinihehkuinen kristalli, joka herättää henkiin 1980- ja 1990-luvun taitteessa nuorten miesten keskuudessa suositun peligenren, jonka ensimmäisenä edustajana pidetään alun perin Atari ST:lle tehtyä Dungeon Masteria ja jota seurasi graafisesti kauniimpi, mutta pelimekaniikaltaan nolompi Eye of the Beholder. Näitä seurasi Lands of Lore ja Ultima Underworld, joka oikeastaan jo loi jälleen uuden lajityypin. DM:ssa liikuttiin ”ruutu” kerralla nykien, UW:ssa ryhmän sijaan oli ainoastaan yksi ohjattava hahmo ja se kulki ”tasaisesti” hiirellä ohjattaen.

Legend of Grimrock sisältääkin lukuisia intertekstuaalisia tai -mediaalisia viitteitä lajityyppinsä aikaisempiin peliin, samalla se luo jotain uutta ja ennenkokematonta kauniilla grafiikallaan, valojen ja varjojen vaihtelulla.

Esimerkiksi hahmonluonti ja kehitys muistuttavat AD&D:n 3. laitoksen sääntöjä; taikasysteemi on kuin DM:stä, mutta ei yhtä sofistukoitunut; erilaisia uutteita ja taikajuomia valmistetaan Ultima 7:stä tutulla tavalla. Peli sisältää myös viittauksia H. P. Lovecraftin viimeiseksi jääneeseen novelliin ja steampunkestetiikkaa.

Lopputuloksen on koukuttavan yksinkertainen pelikokemus, joka ei sisällä mitään likaa, ei liian vähän — tai no ehkä peli olisi vähän pidempi voinut olla.

Luolasto on suppeampi tai ainakin nopeammin pelattavissa kuin alkuperäinen DM: 13. tasoa, jotka koostuvat erilaisista pulmista ja avainten etsinnöistä hirviöiden täyttämissä luolissa matkalla yhä alemmas vuoren uumeniin.

Monet pulmat ovat hämärästi tuttuja edellä mainituista peleistä, mistä johtuen pelissä ei kovinkaan herkästi jää niin sanotusti jumiin (toisin kuin alkuperäistä DM:ää pelatessa). Nykyään ei tarvitse odottaa seuraavaa Pelit-lehden numeroa toisin kuin neljännesvuosisata sitten, vaan netistä löytyy läpipeluuohjeita niitä tarvitseville.

Tästä kaikesta huolimatta LG:ssä on pelaamista 15 dollarin edestä ja sen jaksanee pelata useamman kerran läpi kokeillen eri hahmotyyppejä ja/tai yrittäen löytää kaikki salaisuudet.

Almost Humanin tyypit ovat kaiken lisäksi kertoneet suunnittelevansa Legden of Grimrock 2 nimistä peliä. Heillä ei kuulemma kuitenkaan ole kiire, koska nyt on rahaa millä mällätä. LG2:n pelimoottori mahdollistaisi myös korkeuserot ja sisältäisi seikkailuja ulkoilmassa.