Rakas päiväkirja, olen vältellyt sinua liian kauan. Mutta nyt kun jo toinen kirjoitukseni sensuroitiin Uuden Suomen blogipalvelusta, niin ajattelin siirtyä takaisin kirjoittamaan vain ja ainoastaan sinulle, lähes puolentoista vuoden tauon jälkeen.

Suhdetta Uuden Suomen blogipalveluun ja muita kuulumisia voisin käsitellä joku toinen kerta. Nyt nimittäin voisin laittaa tähän edellä mainitun poistetun kirjoituksen kutakuinkin samanlaisena kuin se oli Uuden Suomen blogipalvelussa.

*

Nimimerkki Katariina.R tiedusteli Hommafoorumilla sitä, mistä mahtaa johtua, että erään tutkimuksen mukaan perussuomalaisten kannattajissa on selkeästi eniten ihmisiä, jotka hyväksyvät lasten pahoinpitelyn.

Hänen ei tarvinnut pettyä vastauksiin.

Hommafoorumilla jo ketjun neljännessä vastauksessa aletaan puolustelemaan lastenhakkaajia.

Esimerkiksi nimimerkki pavor nocturnus kirjoittaa.

Onko ns.tukkapöllyn antaminen kurittomille kakaroille sitten huono asia? Ei minusta.

Suomalaiset ihmiset pitävät lasten pahoinpitelyä yhtenä raskaimmista synneistä, mutta hommafoorumilaiset esittävät retorisia kysymyksiä nimimerkki Axel Cardan tyyliin:

Jos leijonauros tai karhu pyrkii tappamaan vierasta jälkikasvua, se on vain luonnollista. Jos ihminen lyö lastaan, on se luonnotonta. Miksi?

Niin ikään nimimerkki Arvoton vähättelee lasten pahoinpitelemistä:

ruumiillinen väkivalta ei minusta hirveän vakavalta oikeastaan tunnu.

Nimimerkki Mika sanoo suoraan:

Ruumillinen kurittaminen on OK.

Kun lukee hommafoorumilaisten sadistisia ja verisiä fantasioita lasten pahoinpitelemisistä, tulee niistä isänmaalliselle suomalaiselle ensimmäisenä primitiivireaktio: pahoinvointi ja kostonhalu.

Kuinka joku voi edes ajatella kohtelevansa kaikista haavoittuvimpia tuolla tavoin!

Mutta otettuaan hieman etäisyyttä ja analyyttisempi ote, on mahdollista ymmärtää hommafoorumilaisen väkivaltafantasioiden takana olevan onneton lapsuus.

Siksi kostaminen ei ole oikea reagointitapa.

Todennäköisesti hommafoorumilainen on itse joutunut lapsena vanhempiensa tai naapurinsetien ja -tätien pahoinpitelemiksi? He kaipaavat enemmän sääliä ja terapiaa kuin tuomitsevia sanoja meiltä suomalaisilta, jotka olemme saaneet kasvaa rakkaudella.

Ainakin nimimerkki Pergolaattori myöntää tällaisen tulkinnan oikeaksi:

Itseltäni kysyttiin lapsena ’Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa?’. Sain joskus selkääni. Joskus mielestäni aiheetta tai ainakin niin että tehokkaampi tapa saada viesti perille olisi ollut kovistella henkisesti.

Väkivallankierteelle on tehtävä loppu, siitä on opittava ulos.

Niin ikään hommafoorumilaiset tarvitsisivat vilpittömästi opastusta lastenkasvatukseen, kuin opettelisivat lusikkaa ja haarukkaa käyttämään, tai siis toivotaan, että ainakaan nimimerkki KalleK:lla ei ole jälkikasvua:

[O]nkin oikeastaan mahdoton tietää, millä tavalla lapseen enää tänä päivänä voi koskea, ettei joudu vaan tuomituksi.

Kuka tahansa keittiöpsykologi tietää, että jos poika on kokenut tai nähnyt väkivaltaa lapsena, tulee hänestä itsestäänkin todennäköisesti vaimonhakkaaja isona.

Nimimerkki räsänen on oikeilla jäljillä alleviivatessaan ilmiön sukupuolittuneisuutta:

Mutta vakavasti, tulosta taitaa vääristää se seikka että perussuomalaisista äänestäjistä suurin osa on miehiä.

On vaara, että väkivaltaa kokenut poika ei aikuisenakaan kykene luomaan eettistä suhdetta Toiseen: naiseen, lapseen, muukalaiseen, itseensä. Hän on epävarma omasta minuudestaan ja identiteetistään.

Aggressiivinen käyttäytyminen ja lihaspanssarin pukeminen voi tuntua helpolta miehelle ratkaisulta maailma ahdistavuuteen. Maailma kun on niin monimutkainen!

Väkivalta on monesti myös ainoa opittu toimintamalli lapsuudessa kuten nimimerkki Sepi väkevästi todistaa hommafoorumilaisen sielunelämästä:

On mielestäni hyvä joissain tapauksissa käyttää voimaa kun puhe eikä käskyt mene perille. Näinhän se on aikuistenkin elämässä.

Ehkä tämä auttaa ymmärtämään myös sitä, miksi lasten pahoinpitelyfantasiat, naisvihamielisyys ja muukalaiskammoisuus lyövät kättä hommafoorumilla?

Hommafoorumilainen on kuin pakolainen, jolle mikään maa ei suostu myöntämään humanitaarista turvapaikkaa eksoduksellaan. Hän ei kykene luottamaan kehenkään ja alkaa rakentamaan mielessään salaliittoteorioita ja näkemään DEMLA:n kaikkialla.

Hommafoorumilainen ymmärtää vain ja ainoastaan toimintamalleja ja yhteiskuntaa, jossa ihmisten välisiä suhteita rakkauden sijasta välittää viha, väkivalta ja katkeruus.

Mutta Hommafoorumi onkin perustettu perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-ahon blogin vieraskirjan pohjalle, joka tunnetusti sisältää raiskausfantasioita.

Lopuksi onkin hyvä — jälleen kerran — alleviivata koko Hommafoorumin keskeistä paradoksia.

Hommafoorumilla näytetään kannatettavan eniten käyttäytymismalleja ja politiikkaa, jota vastaan se on olevinaan perustettu.

Esimerkiksi kyseisessä keskusteluketjussa jälleen väitetään tyyllin, että ”muslimeista suurinpiirtein kaikki hyväksyvät lasten pieksemisen”.

Mutta kovimmat lasten pahoinpitelemisen puolustajat näyttävät löytyvän nimenomaan Hommafoorumilta.

Esimerkiksi nimimerkki rölli2 fantasioi siitä, että suomalaiset ovat kovia lasten pahoinpitelijöitä, mutta muut kuin perussuomalaiset eivät vain sano tätä ääneen:

[T]uosta kyselystä käy ilmi että perussuomalaiset äijät vastasivat rehellisesti ja muut niinkuin heidän odotettiin vastaavan.

Ehkä sekin auttaisi, että joku sanoisi hommafoorumialaiselle, että suomalaiset eivät ole kuin te, vaikka niin kuvittelette: me emme hyväksy lasten pahoinpitelyä.

Niin ikään nimimerkki Micke90:n kirjoitus on kuin saudiarabialaisen konservatiivin kynästä:

Onko tästä yhteiskunnasta tosiaan tullut tällainen holhousvaltio, jossa vanhemmilta viedään viimeinenkin määräysvalta omiin lapsiinsa?

Hommafoorumilaisesta piirtyy mieleen stereotypia uskonoppineesta, joka on kauhuissaan amerikkalaisesta monikulttuurisesta imperialismista ja nykymaailman moraalittomuudesta, kun naiset eivät enää suostu miesten alamaisiksi ja lapsiakaan ei saa pahoinpidellä vapaasti.

Nimimerkki Oami sentään tuo keskusteluun järjenäänen.

Hän muistuttaa, etteivät kaikki hommafoorumailaset ole lasten pahoinpitelijöitä tai edes fantasioi siitä:

Itse vastustan väkivaltaa, ja erityisen paljon vastustan väkivaltaa silloin jos sen uhrina on henkilö, jonka pitäisi nimenomaan nauttia suojelua tekijän taholta.

Mainokset