Rakas päiväkirja, Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkolliskokousvaalit järjestettiin allekirjoittaneen syntymäpäivänä, saavutin 13. päivänä helmikuuta hobittien täysi-ikäisyyden. Kirkolliskokoukseen valittiin 64 maallikkojäsentä ja 32 pappisjäsentä vuonna 2010 valittujen seurakuntaneuvostojen toimesta.

Politiikan tutkijana katsoessani vaalien tulosta Kotimaa 24 sivuilta, mieleeni muistuu se, kuinka kirkon ongelmat eivät ole niinkään teologisia kuin demokraattisia.

Viime seurakuntavaaleissa ääntänsä vain noin joka kuudes äänioikeutettu, mistä on seurannut se, että pienten piirien mutta aktiivisten ja skismaattisten herätysliikkeiden on onnistunut seurakuntaelämässä pimentää evankeliumin kirkkaus ja himmentää järjen valo. Herätysliikkeisiin kuulumattomat seurakuntalaiset ovat tunteneet voimattomuutta ja monet ovat hylänneet isiensä kirkon surullisin mielin.

Tällaisessa tilanteessa mielestäni – ainakin hetkellistä – toivoa ja uskoa toisi vahvempi vastakkainasettelu, eli politiikka.

Jo sillä, että ehdokkaat pelaisivat avoimin kortein ja kertoisivat näkemyksensä ennen vaaleja keskeisistä teologisista kysymyksistä olisi suuri seurakuntaelämää tervehdyttävä vaikutus. Tiedotusvälineet kykenisivät rakentelemaan mielenkiintoisia vastakkainasetteluita kuin presidentinvaaleissa: seurakuntavaalien äänestysprosentti nousisi; kotisiion kokisi herätyksen. Nykyisessä tilanteessa seurakuntaelämää ei-ammatikseen seuraavat eivät osaa päätellä vaalien ehdokaslistojen nimistä mitä suuntausta mitkäkin listat edustavat, puhumattakaan yksittäisten ehdokkaiden näkemyksistä, kuinka he ymmärtävät hyvän ja pahan, oikean ja väärän.

Mutta juuri tätä herätysliikkeiden terroristit pelkäävät.

Pääkaupunkiseudulla syntyi viime seurakuntavaaleissa vastakkainasettelua ja se tervehdytti heti seurakuntaelämää. Helsingin hiippailukunnan alueelta, ei ainoastaan lähes puolet kirkolliskokoukseen valituista on Tulkaa kaikki -listalta, vaan pääkaupunkiseudun paikallisseurakunnat ovat vihdoin alkaneet puuttumaan eräisiin herätysliikkeisiin sitomalla ne synteihin kuin kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki yrittäen pelastaa Suomen evankelisluterilainen kirkko antikristuksen palvojilta.