Rakas päiväkirja, hipsterit ovat sosiaalisessa mediassa ihmetelleet sitä, kuinka Tanen puheenjohtajaksi vihreiden mandaatilla valittu ikuinen tohtorikoulutettava Jukka Relander kirjoitti, ettei hän tunnustaudu feministiksi.

Se, että Applen tuotteiden käyttäjät jaksavat kiinnittää edes tällaiseen huomiota on mielestäni huolestuttavampaa kuin vapaakirjoittaja Relanderin äänen pohdiskelut.

Tanen puheenjohtajina on ollut aikaisemminkin ihmisiä, jotka eivät ole julistautuneet feministeiksi.

Toisaalta Tanen edellinen puheenjohtaja, vihreiden Heidi Hautala, on kuulemma feministi: hän on hiljalleen valtioneuvostossa hyväksynyt useamman sadan naisen palkanalennukset armeija ruokahuollossa.

Valtioneuvostossa vihreät ministerit, Hautala ja Ville Niinistö, äänestivät yhdessä kokoomuksen, KD:n ja RKP:n kanssa armeijan ruokahuollon ulkoistamisen eli työehtojen ja -olojen heikentämisen puolesta. SDP ja vasemmistoliitto olivat vastaan ymmärtäen työväenluokkaista naista ja miestä.

Niin ikään Yle on vihjannut, että Hautala olisi hyväksymässä hiljaisesti ilman tunnontuskia Patrian (sic) asekaupat Saudi-Arabiaan, jotta patriarkaatti voisi lihavasti siellä jossain.

Huomaamme eron: vihreissä saivarrellaan (ja he saavat muutkin ironiaviiksien kasvattajat saivartelemaan) sanoilla, mutta vasemmistossa ymmärretään, että feminismi on materiaalisia tekoja, jotka vaikuttavat miesten ja naisten arkipäivässä mitä konkreettisimmin.

On sanottu, että Suomessa luonnonsuojelu on sitä, että vastustaa keskustapuolueen politiikkaa. Viimeisen parin viikon uutissaldon perusteella voisi sanoa, että feminismi on sitä, että vastustaa vihreitä.