Rakas päiväkirja, olen yrittänyt monesti miettiä, että mitä niin sanotut maahanmuuttokriitikot tarkoittavat monikulttuurisuudella tai sillä, että he vastustavat monikulttuurisuutta.

Nyt taidan ymmärtää mitä he sillä tarkoittavat.

Eilen Helsingin Sanomat uutisoi Ison-Britannian pääministeri David Cameronin haluavan vähemmän tasapäistämistä ja enemmän yksityiskouluja sekä vastuuta perheille. Konservatiivit uusin iskulause on ”big society”, valtiollisten instituutioiden ulkoistaminen.

Cameronin mielestä sosiaaliturvaa olisi myös leikattava oppilaita, jotka pinnaavat kouluista.

Valtion julkisesti rahoittamat koulut yhtenäisine opetusohjelmineen ja ”tasapäistämisineen” ovat tuottaneet yhtenäiskulttuuria. Koululaitos on kurinpidollinen instituutio siinä missä miesten yleiseen asevelvollisuuteen perustuva armeija, jossa kaikki miehet on pakotettu käyttäytymään yhdenmukaisesti ja pukeutumaan univormuun.

Sen sijaan yksityiset vapaakoulut omine opetusohjelmineen ja kurinpidollisen vallan ulkoistaminen perheille tai yhteisöille tuottavat monikulttuurisuutta.

Voisi sanoa, että mitä enemmän bruttokansantuotteesta kierrätetään veroina julkisen sektorin kautta, sitä monokulttuurisempi yhteiskunta, ja mitä alhaisempi veroaste, sitä monikulttuurisempi yhteiskunta.

Kulttuuri ei synny pyhästä hengestä (niin kuin Hegel asian ilmaisi), vaan materiasta (kuten Marx asian osoitti). Yhtenäiskulttuurin luominen tarvitsee rahaa, ei isoa yhteiskuntaa vaan ison julkisen sektorin, valtion, joka kurittaa kansalaisiaan.

Suomessa bruttokansantuotteesta julkisen sektorin kautta kierrätettiin eniten sota-aikana, mikä pohjusti 1950-luvun väitettyä yhtenäiskulttuuria.

Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Nikolai Sarkozy aikaisemmin tänä vuonna ilmoittivat pettyneensä monikulttuurisuuteen (tai jotain sinne päin). Iso-Britannian pääministeri David Cameron näyttää uivan vastavirtaan.

Tai sitten eurooppalaisten konservatiivipoliitikkojen sanojen ja tekojen välillä on ristiriita.