Rakas päiväkirja, nerokkaimmat ovat jo huomanneet, että hieman liioittelin kirjoituksessani kulttuuriministeri Paavo Arhinmäen maolaisuudesta. Toisaalta ajattelun vieminen äärimmilleen auttaa käsitteellistämään yhteiskunnallisia ilmiöitä. Esimeriksi jos Arhinmäki on vähän niin kuin puhemies Mao, niin ovatko Mustis ja Yrttis kuin Deng Xiaping ja Pheng Zhen?

Niin ikään käyttäessäni tehokeinona avaruusohjelmaa Kiinan kansantasavallan mahtavuudesta unohdin tarkoituksella sen, että yhdysvaltalainen SpaceX yhtiö on asettamassa uudet standardit kantoraketeille ja Yhdysvaltojen kykenemättömyys lähettää ihmistä avaruuteen jäänee kolmen vuoden mittaiseksi.

Kuten yleisesti tiedetään, avaruusaika alkoi lokakuussa vuonna 1957 Neuvostoliiton laukaistessa R-7 raketilla Sputnik-satelliitin. R-7 oli mannertenvälinen ohjus, jonka Neuvostoliito oli kehittänyt kompensoidakseen sen, että maalta puuttui strategiset ilmavoimat. Niin Juri Gagarinin käyttämä Vostok kuin nykyinen Sojuz-raketti (jota käytetään ennen kaikkea samannimisten miehitettyjen avaruusalusten laukaisemiseen) on R-7:n modernisoitu versio. Toinen Venäjän käyttämä ja niin ikään jo Neuvostoliiton aikana käyttöön otettu kantoraketti on Proton. Sojuzin kantokyky matalalle kiertoradalle on n. 7 500 kg, Protonin n. 20 000 kg.

Jos Sojuz ja Proton olivat Neuvostoliiton ja ovat Venäjän avaruusohjelman työjuhtia, niin Yhdysvalloissa ne ovat olleet Atlas ja Titan kantoraketit. Viimeksi mainittu on hiljalleen poistettu käytöstä, mutta Atlaksesta käytössä oleva versio on jo viides. Niin Yhdysvaltojen ensimmäiset miehitetyt avaruuslennot kuin pääosin 1960-luvun luotaimet lähetettiin matkaan Atlaksella.

Kuuraketti eli Satrun V painii edelleen omassa sarjassaan. Sen kantokyky matalalle kiertoradalle oli n. 120 000 kg ja kuun kiertoradalle yli 40 000 kg. Sen ainoa ongelma oli hinta: nykyrahassa yhden Saturn V:n laukaiseminen maksoi nykyrahassa kuulemma yli miljardi dollaria. Tästä syystä kuuohjelma lakkautettiin vuonna 1972 ja Yhdysvallat alkoi suunnittelemaan avaruussukkulaa, jonka piti korvata kertakäyttöiset raketit kustannustehokkuudellaan. Tämä selittää pitkälti sen, miksi kantorakettien kehitys Yhdysvalloissa pysähtyi kolmeksi kymmeneksi vuodeksi.

Euroopan avaruusjärjestö ESA:n onnistui kaapata satelliittien laukaisumarkkinat Arianne -raketeilla, joiden viimeisin versio Arianne V:n kantokyky matalalle kiertoradalle on 21 000 kg. Japanin avaruusjärjestön raskaimman kantoraketti H-IIB:n nostokyky matalalle radalle on noin 15 000 kg. Muiden maiden  mm. Intian ja Ukrainan, raketit ovat näitä kevyempiä enkä niitä ala tässä nyt listaamaan.

1990-luvulle tultaessa hiljalleen alettiin tajuta, että avaruussukkula ei tulisi koskaan korvaamaan kantoraketteja. Edellä mainitun Atlas V:n lisäksi Yhdysvaltojen ilmavoimat alkoi kehittämään Delta IV kantorakettia. 2000-luvun puolessa välin Delta IV:stä otettiin käyttöön raskas versio, jonka kantokyky matalalle kiertoradalle on yli 20 000 kg, Atlas V:n raskaan version olisi tarkoitus kyetä nostamaan lähes 30 000 kg matalalle kiertoradalle.

Vaikka Atlaksen V:n ja Delta IV:n rakentavat muodollisesti yksityiset yritykset, ovat ne kummatkin Nasan ja Pentagonin tilaustöitä. Sen sijaan SpaceX yhtiö lähti liikkeelle puhtaasti kaupalliselta pohjalta vaikka se saikin hiljalleen Nasalta huomattavan apurahan. SpaceX:n Falcon 9 -kantoraketti ja Dragon-avaruusalus kun ovat lupaavimmat ehdokkaat hoitamaan Sojuzin rinnalla miehitettyjä avaruuslentoja kansainväliselle avaruusasemalle sukkulan jäädessä eläkkeelle kesän jälkeen. Falcon 9 on tehnyt jo kaksi lentoa ja Dragon on valmistumassa vuoden 2013 aikana.

Falcon 9:stä on tulossa niin ikään raskas versio joka kykenisi viemään matalalle kiertoradalle jopa 53 000 kg ja kuun kiertoradalle 14 000 kg. Yhden raketin laukaisun hinnaksi yhtiö väittää n. 100 miljoonaa dollaria. Toisin sanoen ensimmäistä kertaa sitten kuuraketin Yhdysvalloilla olisi käytössä sekä superraskas kantoraketti että se olisi huomattavasti halvempi käyttää kuin Saturn V (avaruussukkulasta puhumattakaan, jonka kantokyky matalalle kiertoradalle oli 25 000 kg + 7 miehistön jäsentä ja laukaisun hinnaksi tuli n. 300 miljoonaa dollaria).

Eikä tässä vielä kaikki: SpaceX on suunnittelemassa jo seuraavan sukupolven kantorakettia nimeltä Falcon X, jonka raskain versio olisi kooltaan ja kantokyvyltään Saturn V:n luokkaa tai jopa enemmän. Jos sen käyttökustannukset onnistutaan pitämään alhaisena ja taivaankappaleiden välisessä liikenteessä kyetään ottamaan seuraavan parin vuosikymmenen aikana käyttöön niin sanottu vasimir -raketti (joka perustuu radioaalloilla ionisoidun ajoaineen kiihdyttämiseen magneettikentällä), niin on hyvinkin mahdollista, että Yhdysvallat säilyttää sittenkin kärkisijan avaruustutkimuksessa ja -lennoissa, ennättää ennen Kiinan kansantasavaltaa takaisin kuuhun, Marsiin ja muillekin aurinkokunnan kappaleille.