Rakas päiväkirja, miettiessäni juhannuksen aikana Kiinan kansantasavallan kulttuurivallankumousta ja maan avaruusohjelmaa ymmärsin vihdoin ja viimein miksi vasemmistoliitto meni hallitukseen ja puhemies Paavo Arhinmäki halusi itselleen välttämättä kulttuuri- ja urheiluministerin salkun silläkin uhalla, että hallitusohjelmasta tuli aivan demari ja on vain ajan kysymys koska euron kriisin seuraukset kaatuvat täydellä voimalla ja hallitsemattomina hallituksen syliin.

Siinä missä Neuvostoliiton vuonna 1957 lähettämästä Sputnikista kuului piipitystä, Kiinan kansantasavallan vuonna 1970 lähettämässä ensimmäisessä satelliitissa oli radiolähetin, joka lähetti tauotta maatyömies Li Youyan sanoittamaa vanhaa kansansävelmää Itä on punainen. Se oli myös kyseisen satelliitin nimi ja oli ollut kulttuurivallankumouksen tunnussävel 1960-luvulla.

Kun Yhdysvallat kuluvan kesän jälkeen menettää kyvyn miehitettyihin avaruuslentoihin avaruussukkulan jäädessä eläkkeelle ja maan talouden yskiessä, on Venäjän rinnalla ainoastaan Kiinalla tietoa ja taitoa lähettää ihminen avaruuteen. Kylmänsodan voittaja ei suinkaan ollut Yhdysvallat vaan kulttuurivallankumouksen läpikäynyt Kiinan kansantasavalta.

Vuonna 2003 Kiina suoritti ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon, vuonna 2008 taikonautti teki ensimmäisen avaruuskävelyn. Tänä vuonna Kiina lähettää avaruusaseman maata kiertävälle radalle ja ensi vuonna siellä vierailee kolme kolmen hengen miehistöä samaan tapaan kuin Neuvostoliiton ensimmäisissä Saljut-ohjelmissa 1970-luvulla. Seuraavien vuosien aikana Kiina laukaisee Neuvostoliiton Mir-asemaa muistuttavan isomman moniosaisen avaruusaseman. On kuin Kiina kävisi nopeuskelauksella muutamassa vuodessa Neuvostoliiton kolmekymmentä vuotta kestänyttä avaruusohjelmaa ennen kuin kapitalismi latisti sen kunnianhimoisuuden.

Niin ikään seuraavan kymmenen vuoden aikana Kiina on aloittamassa kuuohjelmaa ensin kartoittamalla Kuun pintaa syvemmältä sekä vuosikymmenen lopulla lähettämällä robottialuksen kuunpinnalle, joka poimii näytteitä ja palaa kuusta maahan. Tämän jälkeen Kiinan miehitetty kuulento on ainoastaan kiinni poliittisesta päätöksestä. Se tullee tapahtumaan nopeammin kuin Yhdysvaltojen paluu kuuhun, joka näyttää viivästyvän vuosi vuodelta.

Yritän siis sanoa, että juhannuspäivänä laiturilla löhöillessäni Turun Aurinkolahdessa ymmärsin Arhinmäen samalla tavoin kuin Mao Zedong tiedostaneen, että ylärakenteen eli kulttuurin ja infrastruktuurin eli teollisen tuotannon suhteen olevan kompleksisempi kuin Josif Stalinin kaudella Neuvostoliitossa viralliseksi opiksi korotetussa marxismileninismissä. Kulttuuri ei ainoastaan heijasta perustaa vaan sillä on siihen nähden suhteellinen autonomia ja kulttuuri voi jopa vaikuttaa perustaan. Suuren ruorimiehen organisoiman kulttuurinvallankumousta seuranneita ilmiöitä olivat esimeriksi Yhdysvalloissa hippi- ja Vietnamin sodanvastainen liike, Ranskassa Pariisin mellakat vuonna 1968 ja Prahan kevät. Kaikki nämä tapahtumat olivat lähtölaukaus muutokselle, joka realisoitui 1980- ja 1990-lukujen taitteessa romahduttaen Neuvostoliiton: siirtymiselle kurinpidollisesta vallantekniikoista kontrolliyhteiskuntaan, jossa informaatioteknologiasta ja palveluista ja viime kädessä kulttuurista on tullut keskeinen tuotannontekijä.

Arvostaessaan kulttuuri- ja urheiluministerin salkkua enemmän kuin liikenneministerin pestiä Arhinmäki on siis maolainen kulttuurivallankumouksellinen!

Tätä hypoteesia vahvistaa jälleen puoluerekisteristä pudonneen SKP:n lehden eli Tiedonantajan negatiivinen suhtautuminen uuteen hallitukseen. Tiedonantajalle uuden hallituksen linja on liian radikaali ja vasemmistolainen. Jo vallankumousjohtaja V. I. Lenin puhui aikoinaan vasemmistolaisuudesta lastentautina kommunismissa tarkoittaen sitä, että tietyt vasemmistolaiset piirit vaativat demokratiaa ollen näin liian lähellä anarkosyndikalisteja kieltäytyen alistumasta kommunistisen puoleen sentralismille ja kompromisseille.

Uuden hallituksen ohjelman radikaalisuutta alleviivaa myös Erkki Tuomiojan paluu ulkoministeriksi. Tuomiojaa pidettiin jo 1960-luvlla maolaisena ja hän tulee varmasti kulttuuri- ja urheiluministerin kanssa hyvin toimeen.

Seuraavaksi odotan pankinjohtaja Björn Wahlroosin kommenttia uudesta hallituksesta. Vähemmistökommunistina hän puolusti 1970-luvulla NKP.n virallista linjaa ja arvosteli maolaisia vapautusliikkeitä, mutta on sittemmin ollut niin ikään sitä mieltä, että Suomen ja Euroopan pitäisi ottaa oppia Kiinan kansantasavallasta.