Rakas päiväkirja, Helsingin Sanomat on keskittynyt kuluneella perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-ahon kymmenenvuodentakaisten internetkirjoitusten moralisointiin. Helsingin Sanomien tutkivat journalistit löysivät Halla–ahon jäljiltä kirjoituksen, jossa hän kyseenalaisti mm. ajatuksen universaaleista ihmisoikeuksista.

Halla-ahon itse antaa ymmärtää olevansa 2010-luvun Paavo Väyrynen: hänen sanomisiaan – tai oikeastaan kirjoituksiaan – irrotetaan asiayhteydestä; hän on mediapelin uhri, etelän median kiusaama jne.

Viime torstain Aamulehden Moro-liitteessä Tampereen apulaispormestari Kristiina Järvelä niin ikään kyseenalaisti ajatuksen universaaleista ihmisoikeuksista käyttäen – hänen mielestään häiritsevästi – alkoholia nauttivista nuoremmista ja vähän vanhemmistakin ihmisistä ilmaisua elävät roskat.

Myös Järvelä selitteli myöhemmin sanavalintaansa. Hän lähetti saman viestin copy-paste toimintoa hyväksi käyttäen niille, jotka olivat kehdanneet huomauttaa ilmaisun elävät roskat olevan kyseenalainen. Vastauksessaan Järvelä kertoi anekdootin kuinka hän oli avaamassa homoseksuaalien tapahtumaa ja joku ohikulkenut katujennainen oli huudellut samalla rivouksia.

Se, miksi kykypuolueen apulaispormestari oikeuttaa ilmaisun elävä roska käyttämisen sillä, että joku kadunnainenkin käyttäytyy epäkohteliaasti kertonee enemmän Järvelästä kuin kyseisestä kadunnaisesta.

Politiikan tutkijalle Järvelän kommentti auttaa ymmärtämään sitä, miksi Halla-aho sai eduskuntavaaleissa 14 000 henkilökohtaista ääntä: hän vain sanoi kiertelemättä sen, mitä Järvelän kaltaiset kokoomuspoliitikot haluaisivat sanoa, mutta eivät poliittisen korrektiuden nimissä uskalla. He ovat kylvämässä maaperää suotuisaksi oikeistoradikalismin kasvulle.

Historian ja yhteiskuntaopin opettajalle Järvelän kommentti helpottaa työtä: koululaisille ei tarvitse väkisin keksiä esimerkkejä yhteiskunnallisen tilanteen kiristymisestä, kuinka on mahdollista, että vuonna 1918 punaiset ja valkoiset eivät enää tunnustaneet toisiaan ihmisinä, vaan kohtelivat toisiaan elävinä roskina.

Hallintotieteilijälle Järvelän kommentti on sikäli mielenkiintoinen, että se kertoo kuinka kunnallispolitiikan huipulla olevilla politiikoilla on suorastaan arkaainen käsitys vallasta. Moni kykypuolueenkin edustaja edelleen kuvittelee, että kansajoukkojen tehokkain hallinnan muoto on kurin ja järjestyksen korostaminen. Hyvä poliitikkoja ja ammattitaitoinen johtaja eivät välttämättä ole sama asia. Ehkä juuri tästä syystä kokoomusjohtoisessa maassa talouskasvu on ollut niin heikkoa viime vuosina. Autoritaarinen johtajuus ja raskas byrokratia nostavat jälleen päätään, eivätkä edes poliitikot ymmärrä itsen alistuksen tärkeyttä jälkiteolliselle tuotannolle.

Jos Järvelän kaltainen ihminen olisi missä tahansa itseään kunnioittavassa kansainvälisessä pörssiyrityksessä töissä, kutsuttuaan ”vahingossa” ihmisiä eläväksi roskaksi, ei hän lähettäisi samaa viestiä copy-paste -toimintoa hyväksi käyttäen, vaan ymmärtäisi toimittaa yhden ainoan viestin työnantajalleen – erokirjeen.

Ei siksi, että hän olisi myöntäisi moraalisesti toimineensa väärin – alkoholisoituneet työväenluokkalaiset miehet ja naiset ovat Järvelän porvarillisesta näkökulmasta eläviä roskia – tai edes siksi, että on tullut alentaneeksi kykypuolueen perussuomalaisten tasolle, vaan koska hän hän osoitti olevansa noviisi johtajana ja kärsivän arvostelukyvyn – tärkeä ominaisuus niin poliitikolle kuin yritysjohtajalle – puutteesta. Hän on vahingoittanut Tampere nimisen konsernin mainetta.

Erokirjeen jättämisen jälkeen Järvelän olisikin syytä suunnata Trainers housen kursseille. Siellä hän oppisi, että kuuliaisia alamaisia kapitalistisen tuotantoon palvelukseen ei saada kutsumalla ihmisiä eläväksi roskaksi vaan heille pitäisi mieluummin puhua sisäisestä sankarista, rakkaudellisuudesta ja luovasta taloudesta yms. Näin he tuottavat lisäarvoa pääomalle paljon tehokkaammin.