Rakas päiväkirja, pari tietokilpailukysymystä.

Mitä yhteistä on Anni Sinnemäellä ja Jussi Halla-aholla?

– Kummatkin ovat helsinkiläisiä humanisteja, opiskelleet Venäjän kieltä ja kulttuuria.

No, mitä yhteistä on Rosa Meriläisellä ja allekirjoittaneella?

– Kummatkin ovat tamperelaisia politiikan tutkijoita (tai paremminkin kommentaattoreita, valtio-opista kuitenkin valmistuneita ja tutkijoina työskennelleitä).

Mitä eroa on allekirjoittaneella ja Halla-aholla?

– En ole koskaan äänestänyt vihreitä (toisin kuin Halla-aho).

Vihreät ainakin tähän asti on ollut yliopistotutkijoiden suosikkipuolue viime vuosina kuten akateemisesti koulutetun nuoren kaupunkiväestön keskuudessa yleensä. Tieteentekijöiden liiton viimevuotisen kyselyn mukaan vihreitä liiton jäsenistä kannatti kolmanneksen, kokoomusta neljänneksen, muita eduskuntapuolueita noin joka kymmenes tai alle. Alma-median kaikenmaailman toimittajille tekemä kysely antoi samansuuntaisen tuloksen.

Tänään saimme lukea Vihreästä langasta ensin Pekka Haaviston olleen tyytyväinen Osama bin Ladenin ampumisesta ja sitten Erkki Pulliaisen eronneen Oulun kaupunginvaltuustosta protestina Anni Sinnemäen epäonnistumiselle työministerinä. Vähän aikaisemmin Ville Niinistö – hänkin siviiliammatiltaan politiikan tutkija, tosin historian sellaisen, Turun yliopistosta – ilmoitti haastavansa Sinnemän linjan seuraavassa puoluekokouksessa.

Allekirjoittaneen on vaikea nähdä, miten näillä eväillä vihreiden kannatus voisi lähteä nousuun. Pulliaisen myötä viimeisetkin syvänvihreät marginalisoituvat puolueesta. Sinnemäkeä en pitäisi yhtä vasemmalle kallellaan olevaa kuin Meriläistä tai Satu Hassia ja viime vaalien heikko tulos oli seurausta mm. siitä, että puolue menetti ääniä vasemmistolle: Varsinais-Suomen tai Pirkanmaan vaalipiireissä vihreillä ei ollut uskottavia vasemmistovihreitä miellyttäneitä äänestäjiä.

Nyt käydyissä vaaleissa vihreiden slogan: ”ei oikealla eikä vasemmalla vaan edellä” ei enää toiminut: vaikka jälkiteollisessa yhteiskunnassa arvokysymykset ovat nousseet sosiaaliekonomisten kysymysten rinnalle tai jopa ohi, niin vihreät unohtivat sen, että kuinka arvot laitetaan käytäntöön, ilmenee edelleen oikeisto vs. vasemmisto -akselilla.

Niinistö on jo aikaisemmin puhunut vihreistä edistyspuolueen ja Risto Rydin työn jatkajana; vihreistä pitäisi hänen mukaansa tehdä liberaalioikeistopuolue ja alkaa kamppailemaan ennen kaikkea poliittisen oikeiston kanssa samoista äänistä. Mielestäni on kuitenkin kyseenalaista löytyykö puolueelle tilaa oikealtakaan. Se olisi luonnollinen suunta puolueen sille linjalle, mitä se on harjoittanut Etelä-Suomen suuremmissa kaupungeissa, mutta niin Suomen kuin Euroopan historiasta ei oikein löydy tukea Niinistön linjalle: liberaalit oikeistopuolueet ovat olleet liian elitistiä kansakoulunopettajien ja tutkijoiden puolueita miellyttääkseen suuria kansanjoukkoja, kyetäkseen nousemaan niin sanotuiksi pääministeripuolueeksi.