Rakas päiväkirja, pitäisi kirjoittaa tutkimussuunnitelmaa, mutta jostain syystä ei kirjoituta. Niinpä en keksi muuta kuin heittää vähän läpändeeriä maailmanmenosta ennen kuin lähden Osuuskunta Vastapainon vuosikokoukseen.

Yleensä Yhdysvallat on aloittanut uuden sodan kun presidentti pelkää, ettei tule valituksi uudelle kaudelle. Nyt Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy otti käyttöön saman taktiikan. Hänen hallituksensa ryvettyi entisestään kun tuli yleiseen tietoon ranskalaisten oikeistoministereiden olleen enemmänkin kuin Tunisian ja Egyptin entisten presidenttien sukujen läheisiä ystäviä ja viime viikolla gallupeissa kansallisen rintaman Marie Le Pen ohitti Sarkozyn suosiossa. Ranska hirttäytyi Libyan tilanteeseen solmiessaan diplomaattisuhteet kapinallisiin ja kun Gaddafin hallinto ei osoittanutkaan hajoamisen merkkejä, ei Sarkozyn hallinnon auttanut muuta kuin lähteä ajamaan humanitaarista interventiota Libyan heimojen väliseen sisällissotaan.

Ranska ei kuitenkaan kykene yksin hoitamaan Libyan tilannetta, Yhdysvaltojen, Iso-Britannian sekä eräiden muiden Nato-maiden on osallistuttava operaatioon.

Mitä hyötyä on Ranskan ylläpitää ydinkäyttöistä lentotukialusta, jos siitä ei ole mihinkään? FS Charles de Gaulella on lentokoneita reilut 30, joista Dassault Rafaleita (joka on mielestäni esteettisesti yksi kauneimmista hävittäjistä / hävittäjäpommittajista) on parikymmentä, loput tutka- ja yhteyskoneita sekä helikoptereita. Ranskan ainoa lentotukialus on uppoumaltaan noin puolet Yhdysvaltojen lentotukialuksista, joita sillä on 11 kappaletta (ja päälle vielä maihinnousu- ja helikopteritukialukset, jotka ovat uppoumaltaan Ranskan lentotukialuksen kokoisia).

Japanin ydinvoimaturma sai kuin saikin allekirjoittaneen tarkistamaan näkemystäni ydinvoimasta. Jos aikaisemmin olin – vaalikonevastauksia mukaillen – jokseenkin samaa mieltä ydinvoiman lisärakentamisesta, niin nyt olen jokseenkin eri mieltä. Siinä missä aikaisemmin ydinvoimassa ärsytti lähinnä periaatteellinen ajatus siitä, että kapitalistit keräävät voitot ja työväenluokka maksaa mahdolliset kulut hypoteettisen onnettomuuden sattuessa ja kuinka ammattiyhdistysliike on häpäissyt itsensä ajaessaan kapitalistien asiaa, niin nyt ensimmäistä kertaa olen alkanut ajatella ydinvoimalaonnettomuutta todellisena riskinä.

Aloin vertailemaan Tšernobylissa käytetyn raskasvesireaktorin ja niin sanotuissa länsimaissa käytetyn kevytvesireaktorin rakennetta ja huomasin, ettei niissä ole niin paljon eroa kuin ydinvoimateollisuuden lobbarit ovat yrittäneet esittää. Sekä Tšernobylissa että Fukushimassa ongelmana oli ja on ydinpolttoaineen jäähdytys. Ainoa ero oli se, että Tšernobylissa reaktorilla ei ollut teräskuorta ja hidasteena käytettiin grafiittia. Tämä tarkoitti sitä, että reaktori räjähti kerralla ja ydinjätepilvi pääsi yläilmakehään kulkeutuen läpi pohjoisen pallonpuoliskon. Fukushimassa reaktori vuotaa vähitellen saastuttaen ”ainoastaan” maakunnan, jossa ydinvoimala sijaitsee. Silti se vaikuttaa miljoonien ihmisten elämään, eikä ydinvoimalayhtiö kykene mitenkään korvaaman tuhoja tai osakkeenomistajat ottamaan vastuuta tappioista.

Oletteko muuten huomanneet, että rationaalisina itseään pitävät ydinvoiman puolustajat ovat sekä Tšernobylin että Fukushiman tapauksissa pitäneet onnettomuuden syynä kansanluonnetta? Aivan kuin insinööreille ja insinöörimielisille hegeliläinen geist ohjaisi maailmaa.

Ensi viikon lauantaina olen puhumassa Rovaniemellä Lapin Vasemmistonuorten järjestämässä tilaisuudessa aiheesta Maskuliinisuuden kriisi ja populismi ja siitä seuraavan viikon torstaina alustamassa Naiskulttuuripäivillä feminismin tulevaisuuden haasteista. Löysin myös tällaisen. Toimittaja aika hyvin – paremmin kuin itse – onnistui puolentunnin monologistani kiteyttämää sen,  mitä väitöskirjassani yritän sanoa ja mitä tulevaisuudessa tutkia.

Viime viikolla kävin kolmen päivän pikavierailulla Bremenissä, Saksassa. Matka onnistui erinomaisesti. Bremenissä kätevintä – tai oikeastaan jalkavinta – on se, että kaikki ovat kävelymatkan päässä keskustasta – mukaan luettuna lentokenttä. Sitä voisi pitää eräänlaisena tukikohtana tulevia Euroopan matkoja suunnitellessa. Jos nimittäin lähtisi joskus sellaiselle useampia viikkoja kestävälle seikkailumatkalle, ettei varaisi lentoja / junalippuja tai hotellihuoneita / hostellipaikkoja etukäteen, vaan suuntaisi aina siihen osoitteeseen, johon pääsisi halvimmalla.

Lopuksi muutama kuva matkalta: hipeillä oli jotain ydinvoimaa vastaan.