Rakas päiväkirja, olen ollut sen verran kiireinen, etten ole ennättänyt kirjoittaa sinulle kohta pariin viikkoon. En nytkään ennätä pitkään jaaritella, mutta pakko kertoa sinulle eilen Tampereen kaupunginkirjastossa Metsossa järjestetystä työperäistä maahanmuuttoa käsitelleessä tilaisuudesta. Näin nimittäin siellä ensimmäistä kertaa perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Heikki Luodon, jonka olemassaolosta olin aikaisemmin kuullut vain ja ainoastaan huhuja.
Kuten tiedetään, hän kuuluu niihin perussuomalaisiin, jotka tekevät enemmän tai vähemmän puolueen sisällä myyräntyötä kansallismieliseksi itseään kutsuvassa Suomen Sisu ry:ssä muodostaen puolueen sisäisen fraktion. Suomen Sisu toimi aikoinaan Suomalaisuuden liiton nuorisoliittona, mutta se erotettiin siitä ”natseilun” takia. Tällä hetkellä Suomen isoimpien kaupunkien valtuustoissa on jokaisessa keskimäärin yksi SS-mies Perussuomalaisten valtuustoryhmässä.
Tunnustan yhdeksi syyksi sille, miksi laskeuduin norsunluutornistani kuuntelemaan paneelia oli, että halusin nähdä tämän Luodon niin sanotusti irl. Se ei ollut yllätys, että luki puheenvuoronsa tietokoneen ruudulta siinä missä muut panelistit kykenivät puhumaan kutakuinkin spontaanisti. Hänen argumenttinsa oli lähinnä suoria lainauksia entisten roturealistien ja nykyisten niin sanottujen maahanmuuttokriitikoiden omalta Hommafoorumilta. Hän esimeriksi tosissaan esitti vasta-argumenttina laajoille kansantaloustieteellisille tutkimuksille, että lukekaa toisen perussuomalaisen poliitikon kolumnin niin tiedätte totuuden!
Hän viittasi siis Sampo Terhon väitteeseen, että työvoimapulaa ei tule. Jos historiantutkijan koulutus antaa kaiken tietotaidon kansantaloustieteestä, niin samalla logiikalla kirjastonhoitajista voisivat alkaa suunnittelemaan ydinvoimaloita.
Kaiken huippu Luodon epäloogisessa argumentoinnissa oli hänen Neuvostoliittoa kohtaan esittämänsä ihailu. Hän useampaan kertaan julisti kaipaavansa aikaan, jolloin Neuvostoliitto oli vielä voimissaan. Suomen Sisun piireissä tämä ei sikäli ole uusi asia: onhan esimeriksi Jussi Halla-aho kertonut kuinka hänen mielestään 1970-luvulla kaikki oli paremmin, aikana jolloin Suomi nöyristeli Neuvostoliittoa ja maassa oli vasemmistoenemmistöinen eduskunta. Odotan mielenkiinnolla sijoittuuko Halla-aho – sikäli kun pääsee eduskuntaan kevään vaaleissa – istumaan salin oikeaan vai vasempaan kulmaan puhemiehestä katsottuna.
Toisaalta Luoto ei osannut oikein päättää, että oliko Neuvostoliitto ”monikulttuurinen” vai ”monokulttuurinen” valtio (mitä sitten hän näillä sanoilla tarkoittikaan). Esimeriksi yrittikö Neuvostoliitto venäläistää virolaisia vai oliko maassa kaikilla kansalaisuuksilla tilaa hengittää (oliko se hyvä vai huono asia) ja kumpi onkaan ”monikulttuurisuutta” tai ”monokulttuurisuutta”? Absurdiudessaan Luodon argumentit muistuttivat uusnatsia, joka ei osannut päättää onko holokausti kehumisen arvoinen tapahtuva vai pitäisikö se historiallisena tosiasiana kieltää.
Se, että Luoto SS-miehenä ilmoitti olevansa kansallismielinen, ei ollut mikään uutinen. Mutta kun hän kertoi uskovan ihmiskunnan nykyisten kansojen polveutuvan ihmiskunnan jostain alkuhämärästä – vähän samalla tapaa kuin J. R. R. Tolkien kirjoittaa ihmisten heräämisestä itäisessä Hildórienissa auringon ensimmäistä kertaa noustessa Keski-Maassa – oli pakko höristellä korvia. Hänet kuitenkin ovat jotkut äänestäneet kaupunginvaltuustoon!
Olen itsekin bulkkifantasian hyvä ystävä ja Luodon kaltaiset ihmiset ovat politiikan tutkijoille hauskoja tutkimuskohteita. Mutta vapaan maan vapaana kansalaisena olen sitä mieltä, että mihinkään vastuullisiin luottamustehtäviin päättämään asioistani en haluaisi fantasiamaailmoissa eläviä ihmisiä. Onneksi paneelissa olleet vasemmiston Anna Kontula ja Pirkanmaan keskustanuorten puheenjohtaja Vilhartti Hanhilahti edustivat järjen ääntä, vaikka viimeksi mainittu innostui vähän turhan paljon romantisoimaan landea (kuinka esimeriksi böndellä siirtotyöläiset integroituvat suomalaiseen yhteiskuntaan Stadia tai Mansea paremmin jne.)
Postmoderni identiteetti / Rakas päiväkirja 
27 tammikuun, 2011 at 8:24 am
Yritän korjata tässä Jiri Niemisen kirjoituksessa ilmenevää tahallista ja tahatonta väärinymmärtämistä, jota on vielä kuorrutettu rikkaalla mielikuvituksella. Ajolähdönomaisesti politiikkaan tulleena olen vielä varsin kokematon puhuja ja panelisti, joten olen itse osasyyllinen tähän väärinymmärtmiseen. Minua kuitenkin pidetään kirjalliselta annilta varsin selkeänä, joten tämä kommenttini oikoo väärinkäsityksiä.
Ensinnäkään en ole koskaan ollut Suomen Sisun jäsen. Niemisen minusta luoma kuva kertoo enmmän hänen vilkkaasta mielikuvituksestaan kuin minusta.
“Työvoimapulaa ei koskaan tule” kirjoituksen kirjoittaneella Sampo Terholla on todellakin historiantutkijan koulutus, eikä kansantaloustieteen koulutusta. Kirjoituksen kansantaloustieteeseen liittyvistä taustatiedoista onkin vastannut KHT-tilintarkastaja Pauli Vahtera.
En missään tapauksessa ole ihannoinut Neuvostoliittoa, tuota kansojen vankilaa. Kylmän sodan aikana Suomen kaltaiset kansallisvaltiot saivat olla suhteellisen rauhassa, koska kaksi kansallisvaltiokielteistä blokkia, vasemmistolaista pakkovaltaa edustava Neuvostoliiton johtama itäblokki sekä oikestolaista rahavaltaa edustava länsiblokki kamppailivat keskenään. Neuvostoliiton romahdettua ylikansallisia yrityksiä edustavat läntiset pääomapiirit ovat löytäneet postmodernia orpoutta kärsineiden vasemmistolaisten kanssa yhteisen projektin: Euroopan liittovaltio, jossa ei ole sijaa kansallisvaltioille. Tšekin presidentti Václav Klaus on todennut EU:sta “Tästähän on tulossa Neuvostoliitto”.
Nieminen väittää minun “uskovan ihmiskunnan nykyisten kansojen polveutuvan ihmiskunnan jostain alkuhämärästä”. Höpo, Höpö. Tilaisuudessa yritin sanoa, että kansoja on aina ollut ja kansa on varsin käytännöllinen yhteisö yksilön näkökulmasta. En ole myöskään fantasiakirjallisuuden ystävä.
Minun ja Jiri Niemisen selkein erottava tekijä on se, että hän on “edistyksellinen” ja minä olen konservatiivi eli “taantumuksellinen”. Jos kommunismi oli edistyksellisten muotiaate Neuvostoliiton ollessa vallassa, niin nyt heidän muotiaatteisiinsa kuuluu monikultturismi. Kumpikaan ismi ei ole toiminut käytännössä. Edistyksellisten kyky ajaa härkäpäisesti ismejään huolimatta huonoista käytännön tuloksista perustuu nähdäkseni jonkinlaisesta ihmisen taipumuksesta uskonnollisuuteen. Kiihkeä uskovainen suodattaa pois uskoaan kyseenalaistavan tiedon. Siinä missä perinteinen uskovainen uskoo taivaalliseen paratiisiin, niin edistyksellinen uskoo maanpäällisiin paratiiseihin, kuten kommunismiin ja monikulttuurin.
27 tammikuun, 2011 at 9:53 am
Ok. Et siis ole Suomen Sisun jäsen kuten olin kuvitellut. No, kansallismielinen kumminkin.
Johonkin tilintarkastajan lausuntoon viittaaminen ei tee Terhon näkemyksistä oikeita.
Huomaa, etten itse ota kantaa onko Suomeen oikeasti tulossa työvoimapula. Tässä mielessä olen Kontulan kanssa samaa mieltä. Hänkin on kiinnittänyt siihen huomiota, että työvoimapulasta rummuttaminen on EK:n keppihevonen heikentää työntekijöiden neuvotteluasemia suhteessa pääomaan. Jos suomalaiset vaativat korkeampaa liksaa ja alkavat lakkoilemaan, voi työnantaja tuoda ulkomailta aina rikkureita, jotka tekevät samat työt halvemmalla. Toisaalta työvoimapula voi olla myös todellinen?
Joo, harjoittelemalla se paranee. Joillain Kontulallakin on viidentoista vuoden nuorisopoliitikon ura takana, mutta vasta parin vuoden aikana hän on alkanut saamaan uskottavuutta.
Toisaalta en ole varma kannattaa PS:n edustajien edes palloilla julkisuudessa. Tuntuu nimittäin siltä, että mitä enemmän joudutte väittelemään julkisuudessa ja varsinkin perinteisessä mediassa, sitä enemmän teillä on hävittävää.
27 tammikuun, 2011 at 2:19 pm
”Toisaalta en ole varma kannattaa PS:n edustajien edes palloilla julkisuudessa. Tuntuu nimittäin siltä, että mitä enemmän joudutte väittelemään julkisuudessa ja varsinkin perinteisessä mediassa, sitä enemmän teillä on hävittävää.”
Ei näytä ainakaan kannatukseen vaikuttavan millään tavalla. Halla-aho on vienyt kaikissa paneeleissa mokuttajia 100-0. Tosin on huomattava, että kansa on etäytynyt vihervasemmistolaisesta elitismistä yhä kauemmas ja siksi J.Niemisellä ja muilla lähinnä yliopistosta tai vasemmistolaisista ”kansalaisjärjestöistä” maailmankuvansa luovilla punavihreillä on niin suuria vaikeuksia ymmärtää mitä on tapahtumassa.