Rakas päiväkirja, City-lehdessä Kristillisdemokraattisten nuorten entinen puheenjohtaja ja puolueen nykyinen viestintäpäällikkö, kolmatta tutkintoa suorittava ikuisuusopiskelija Asmo Maanselkä sanoi, että moni liberaalina itseään pitävä on itse asiassa konservatiivi. Maanselkä on oikeassa. Miten muuten on mahdollista selittää sitä, että vielä pari vuotta sitten enjoy capitalism -paidoista tunnetuista Kokoomusnuorista on kuoriutunut konservatiivisia nationalisteja?

Se, mitä poliittinen liberalismi oikeasti tarkoittaa, näyttää olevan haussa niin vasemmistossa kuin oikeistossa, mukaan luettuna poliittiselle kentälle uutena pyrkivässä Muutos 2011 -puolueessa, joka puheenjohtajavaihdoksen myötä on esiintynyt maahanmuuttokriittisyyden sijasta tai rinnalla Bal-Sagothin musiikista diggaavana liberaalina ja suoraa demokratiaan kannattavana vaihtoehtona.

Ongelma on vain siinä, että jokainen edes jotain valtio-opillisesta ajattelusta jotain ymmärtävä tietää liberalismin ja suoran demokratian olevan toisilleen täysin vastakkaisia ideologioita. Poliittinen liberalismi yksinkertaistettuna on aate, joka suojaa kansalaisen eli porvarin oikeuksia kuninkaan mielivallalta. Sen ensimmäisiä ilmaisuja oli mm. Magna Carta. Poliittisista filosofeista ehkä keskeisin liberalismin teoreetikko on ollut John Locke. Häneltä on peräisin mm. huomautus: ”Vaikka kenraali voi tuomita sotamiehen kuolemaan, jos tämä jättää paikkansa tai ei noudata epätoivoisia käskyjä kaikessa ehdottomassa elämän ja kuoleman vallassaan hän ei voi käyttää penniäkään sotamiehen omaisuudesta tai ottaa rahtuakaan tämän tavaroistaan (139)”. Sen lisäksi, että Lockella omaisuuden suojelu menee kaiken muun edelle hänen valtio-opissaan, on hän valmis rajoittamaan hallituksen mielivaltaa esimerkiksi vähemmistöjä kohtaan.

Hallituksen koko valta on vain valta edistää yhteiskunnan hyvää. Sen ei pitäisi olla rajatonta mielivaltaa, ja sitä pitäisi harjoittaa vakiintunein ja julkisin laen. Silloin ihmiset tietävät velvollisuutensa ja ovat turvassa ja vakaasti lain rajojen sisällä. Silloin myös valtiaat pysyvät heille kuuluvissa rajoissa eivätkä joudu kiusaukseen käyttää käsissään olevaa valtaa sellaisiin tarkoituksiin ja sellaisiin tekoihin, joita he eivät tuntisi eivätkä haluaisi omikseen (137).

Locken teos Two Treatises of Government, josta edelliset siteeraukset siis ovat, ei ole ainoastaan apologia kuninkaan mielivaltaa, vaan myös suoraa demokratiaa vastaan. Tunnetusti Ranskan vallankumouksen teoreetikkona pidetty Jean-Jacques Rousseau kannatti suoraa demokratiaa siirtäen kuninkaan absoluuttisen vallan kansankokoukselle siten, että rousseaulaista suoraa demokratiaa voidaan pitää niin ikään absoluuttisena. Rousseau katsoi, ettei liberalismia tarvita. Kansan on kaikkivaltias ja jos kansan enemmistön niin päättää, se saa tehdä mitä lystää: kontrolloida joidenkin ihmisten pukeutumista; kieltää hunnun käytön julkisilla paikoilla tai esimeriksi verottaa rikasta vähemmistöä poikkeuksellisen ankarasti jne. Liberalismia korostavissa poliittisissa järjestelmissä tällainen olisi mahdottomuus. Siellä vähemmistöillä on suoja monarkialta/demokratialta olkoon kyse sitten pukeutumisesta tai oikeudesta nauttia oman työnsä hedelmistä. Yhdysvaltojen perustuslain on väitetty olevan Locken yhteiskunta- ja moraalifilosofian vulgarisoitu versio. Amerikan ihmemaassa valtion tehtävä on suojella yksilön vapautta kanssaihmisten suvaitsemattomuudelta, ei rajoittaa kansalaisoikeuksia.

Rousseaun valtio-oppi on jokseenkin realistisempi kuin Locken, joka joutuu monessa kohdin viittaamaan Raamattuun oikeuttaakseen näkemyksiään. Locken esimeriksi väittää rahaa ja omaisuutta olevan luonnontilassa, mutta silti hän perustelee yhteiskuntasopimukseen astumista eli valtion perustamista halulla suojata omistusoikeus. Aivan kuin vapaus olisi luotava keinotekoisesti pakkovallan avulla jotta voitaisiin väittää vapauden olevan ihmiselle luonnollinen olotila?

Niin ikään Locken ihmiskäsitys tabula rasoineen on ristiriidassa nykybiologian kanssa. Mutta ajatukset tyhjästä mielestä, joka voidaan kasvatuksella täyttää, tai ihmisten perustavanlaatuisesta tasa-arvosta ei olekaan tarkoitus olla luonnontieteellinen fakta, vaan Locke yrittää legitimoida kapitalismia ajatuksella, josta nykyään käytetään ilmaisua ”Amerikkalainen unelma”. Kaikki ihmiset ovat samalla lähtöviivalla ja kyse on viime kädessä vain ja ainoastaan omasta ahkeruudesta, ei siitä, ovatko nallekarkit menneet kaikille tasan. Valtion tehtävänä on ihmisten normalisointi, jotta kaikki pelaisivat samoilla säännöillä. Kapitalismissa valtio tuottaa siis vapautta häivyttämällä ihmisten väliset ruumiilliset erot vaikka väkisin.

Olen siis lyhyesti osoittanut, etteivät ainoastaan ranskalainen suora demokratia ja angloamerikkalainen liberalismi ole toisilleen vastakkaisia aatteita, vaan tasa-arvodiskurssi on välttämättömyys kapitalistisille tuotantosuhteille. Näin ollen esimerkiksi konservatiiviksi julistautunut Kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman, joka on joskus antanut ymmärtää, etteivät ihmiset olisi lähtökohtaisesti tasa-arvoisia, sahaa niin sanotusti omaa oksaansa jos ja kun hän kannattaa oikeasti globaalia kapitalismia. En nimittäin ole siitä aivan varma. Hänkin kun maahanmuuttokriittisyydessään muistuttaa enemmän antiglobalisaatioaktivistia.

Mainokset