Rakas päiväkirja, en ole muistanut kehua keskustalaisia poliitikkoja moneen kuukauteen, teen sen nyt kun eduskuntavaaleihin on vajaa vuosi ja Keskusta on nähtävästi avannut vaalikampanjansa.

Ensinnäkin kuluvalla viikolla energiaverouudistuksesta syntynyt farssi alleviivaa sitä, ettei entinen pääministeri ja tuleva vuorineuvosten lobbari Matti Vanhanen nyt ihan surkea poliitikko ollut. Sen lisäksi, että hänellä oli valtiomiesmäisen huono muisti, onnistui hänen salvata Vihreiden kannatuksen nousu ottamalla kansanedustaja Oras Tynkkynen valtioneuvoston ilmastopoliittinen asiantuntijaksi. Tämä oli tekona merkittävämpi kuin Vihreiden ottaminen hallitukseen. Se on vapauttanut hallituksen Suomen historian ympäristövihamielisimpään politiikkaan.

Siinä missä Kokoomus otti vihreyden haltuun mainostoimiston avulla viime puoluekokouksessa viidellä miljoonalla vihreällä sävyllä, Vanhanen teki kuin Urho Kaleva Kekkonen vuonna 1966 nimittäessään kansanrintamahallituksen ja halatessaan SKDL:n säröille. Keskustan ei ole tarvinnut edes teeskennellä vihertymistä, toisin kuin Kokoomuksen, ja Vihreät ovat joutuneet rikkomaan kaikki vaalilupauksensa ja periaatteensa ajatellen niin ydinvoima-, liikenne-, alue-, korkeakoulu- kuin ympäristöpolitiikkaa. Perustulon ”unohtamisesta” on turha edes mainita.

Toiseksi tänään Ylen uutisissa kerrottiin kuinka Keskusta on ärähtänyt Ruotsin kielen asemasta. Tapaus on saanut alkunsa RKP:n ja Keskustan välisestä kiistasta, kuuluvatko Keski-Pohjanmaan ruotsinkieliset kunnat Etelä-Pohjanmaan vai Oulun aluehallinnon alaisuuteen. RKP:n edustajat ovat oikeassa: syynä on tulevat vaalit.

Keskustalla ja sen edeltäjällä Maalaisliitolla on pitkät perinteet kielikysymyksen ottamisesta vaaliaseeksi. Viittaan jälleen Kekkoseen. Ei nimittäin ollut vahinko, että legendaarisessa pamfletissaan Demokratian itsepuolustus Kekkonen samaan aikaan vaati oikeistoradikaaleille roturealisteille kurinpalautusta, puolusti länsimaista liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta, mutta myös vaati siirtymistä suhteellisesta vaalitavasta enemmistövaalitapaan. Tämä kun ei olisi tehnyt ainoastaan IKL:stä ja Kokoomuksesta marginaalipuolueita, vaan pyyhkinyt RKP:n puoluekartalta. Suomessa oltaisiin siirrytty Maalaisliiton ja SDP:n kaksipuoluejärjestelmään.

Voimme nähdä yllä kuvatussa yhtymäkohtia nykyiseen poliittiseen tilanteeseen, jossa Perussuomalaisten kannatus kyselyissä on noussut yli 10 prosentin ja heidät on otettava vakavasti mietittäessä seuraavan hallituksen kokoonpanoa. Ensimmäisen kasvusysäyksen Perussuomalaiset saivat Keskustalta viime kunnallisvaalien alla vanhojen SMP:läisten isäntien entisten puoluekirjojen alkaessa poltella taskussa Keskustan unohdettua ”köyhän asian” haaliessaan epämääräisiä vaalirahoja helluntailaisilta liikemiehiltä. Sittemmin Perussuomalaisten kannatuksen kasvua on mm. selittänyt Etelä-Suomen pienten taantuvien teollisuuskaupunkien demarien sekä kokoomuslaisten nuorten ja vanhempienkin konservatiivien loikkaukset.

Keskusta on siis aloittanut vaalikampanjansa tyylillä houkutellakseen Perussuomalaisiin loikanneita takaisin sen syntysijoilla nyt kun Perussuomalaisten pitkäaikaisin kansanedustaja, Raimo Vistabacka, on ilmoittanut, ettei ole lähdössä enää ehdokkaaksi. Olen tosissani kun käytän ilmaisua tyylillä. Keskustan vaalikampanja on paljon hienostuneempi kuin esimerkiksi Kokoomuksen läpinäkyvä ja arrogantti kahden kärjen taktiikka. Kokoomuksen puoluetoimistossahan on selkeästi sovittu, että julkisuudessa Jyrki Katainen ja Alexander Stubb esittävät ”hyvää poliisia” ja Ben Zyskowicz ”pahaa poliisia” hätyytellessään esimerkiksi ”sosiaaliturvan väärinkäyttäjiä”. Ei ole Keskustan perinteen mukaista mennä yhtä halpamaisiin temppuihin luodessaan liittosuhdetta potentiaalisiin äänestäjiin. Tällaisissa tilanteissa paljastuu kuinka Kokoomus on pohjimmiltaan konservatiivi- ja Keskusta liberaalipuolue. Santeri Alkio oli alun perin nuorsuomalainen.

Jos Perussuomalaisten gallup-kannatus realisoituu, puolue pääsee hallitukseen ja puheenjohtaja Timo Soini kerrankin pitää sanansa, on selvää, että Keskusta yrittää samaa temppua kuin nyt Vihreiden kanssa ja näin säilyttää Suomessa porvarillinen hegemonia. Siihen Keskustalla on kaikki edellytykset.

Mainokset