Rakas päiväkirja, jatkan vielä hieman aiheesta junttaus ja kähmintä, koska olen huomannut sen aiheuttaneen vilkasta keskustelua ja koska se ei ainoastaan liity viime viikonlopun tapahtumiin Vasemmistoliiton puoluekokouksessa, vaan mielestäni kyseisen asia on valtio-opillisen ajattelun ydintä. Olen nimittäin saanut kuulla, että näkökulmani edustaisi machiavellilaista käsitystä politiikasta ja demokratiasta, mikä vaivaa politiikan tutkijoita yleensäkin. Kiistän edustavani machiavellilaista käsitystä, sen sijaan Machiavellini olen kyllä lukenut. Teesini, jota koko kevään olen toistanut kommentoidessani kaikenmaailman vaalirahakohuja ja sanoessani, että politiikassa ei ole moraalia, mutta sillä on etiikka; politiikka määrittelee moraalin, on kyseenalaistaa se, että poliittinen peli ja poliittinen linja olisivat jotenkin erotettavissa toisistaan.

En ollut kuuntelemassa puoluekokouksessa ehdokkaiden tenttejä puhumattakaan siitä, että minulla olisi mitään sisäpiirin tietoa. Tietoni perustuvat yksinomaan Kansan Uutisten verkkolehden välittämiin tietoihin ja siihen, mitä kuka tahansa valistunut kansalainen osaa päätellä ja arvata.

Esimerkiksi puoluesihteeriksi olivat ehdokkaina X ja Y, joista ensimmäiseksi mainittu on nykyinen puoluesihteeri. X on hoitanut puoluesihteerin tehtävät pääosin hyvin, mutta siitä huolimatta pinnan alla on tyytymättömyyttä häneen. Hän mm. yritti lakkauttaa tappiota tuottaneen puolueen pohjoissuomalaisen sanomalehden ja keskittää rahoitusta piirien mediahallintaan, jotta nämä voisivat panostaa verkkoviestintää. Niin ikään Lapissa oli tyytymättömyyttä siihen, että piirin ainoa työntekijä joudutaan lomauttamaan osaksi vuotta, koska piirillä ei ole varaa maksaa koko vuoden palkkaa. Pohjoissuomalaisten puoluekokousedustajilla oli siis aito huoli siitä, mitkä ovat tulevaisuudessa edellytykset tehdä vasemmistolaista politiikkaa Pohjois-Suomessa. Vaikka kyseinen taitoltaan kivikautinen sanomalehti karkottaa enemmän kuin tuo nuoria jäseniä puolueeseen, on otettava huomioon se, että Pohjois-Suomessa puolueen A kannatus on korkealla, mutta samalla puolueen jäsenistö ikääntynyttä: perinteinen media tavoittaa kannattajakunnan parhaiten edelleen.

Mitä tekee ehdokas Y? Hän jätti (käsittääkseni) täkyn käyttämättä koska vastustaa periaatteellisesti junttalistoja ja kähmintää. Tällöin hän ei ottanut huomioon, että junttalistat, eli liittoutumalla toisten piirien kanssa isompia piirejä vastaan, ovat ainoa tapa, jolla esimerkiksi Pohjois-Suomen piirit voivat saavat äänensä kuuluviin puolueessa A. Toisin sanoen junttaus ei ole demokratialle vastakkainen ilmiö, vaan ilmaus demokratiasta. Vain junttaamalla on mahdollista estää se, että valta valuu yksinomaan isoimmille piireille ja niiden sisäpiireille.

Jos ehdokas Y olisi oikeasti halunnut puoluesihteeriksi puoluesihteerin paikalle, olisi hänen pitänyt herkällä korvalla kuunnella sitä, mitä piirien jäsenet haluavat ja muodostaa poliittinen linjansa sen perusteella. Se olisi sitä demokratiaa. Machiavellismi tulee vasta siinä mukaan, kun piirien keskenään ristiriitaisia toiveita yritetään sovittaa yhteen, yrittääkö niitä oikeasti toteuttaa vai esittääkö ainoastaan demokraattista korvakiertueellaan. Poliitikot lupaavat mielellään enemmän kuin kykenevät toteuttamaan, mutta monesti kansalaiset unohtavat lupaukset ja äänestävät seuraavallakin kerralla kyseistä henkilöä, jos hän on onnistunut tehtävässään hyvin tai keksii jotain korvaavaa aktiviteettia. Näin kävi tällä kertaa ehdokas X:n kohdalla. Tietääkseni myös enemmistö pohjoissuomalaisista äänesti häntä, vaikka hän yrittikin lakkauttaa heidän rakasta sanomalehteään. Jos kärsii omantunnon ongelmista eli siitä, että omat näkemykset ja puoluekokousedustajien toivomukset ovat liian kaukana toisistaan eikä ole valmis tarkistamaan näkemyksiään oikeasti tai leikisti, ehkä sitten ei ole valmis puoluesihteeriksi? Allekirjoittanut ei esimerkiksi tästä syystä voisi kuvitella olevansa ammattipoliitikko, vaan tyydyn poliittisena politiikan tutkijana esittämään besserwisseriä.

Myönnän, että kuulosta keskustalaiselta antaessani ymmärtää, että ”kentän ääntä on kuunneltava”. Vasemmistoliitossa on vahva aluepoliittinen perinne, tosin ei niin vahva kuin Keskustassa. Suomessa äänestäjille eduskuntavaaleissa ensisijainen ehdokkaan valintakriteeri on jostain syystä oman maakuntansa etu. Vasta toisella sijalla tulee poliittinen ideologia. Toisin sanoen keskivertoäänestäjä äänestää ehdokasta, joka hänen mielikuvissaan nyhtää keskushallinnolta eniten rahaa omalle maakunnalleen. En voi väittää pitäväni tästä, mutta tämän tosiasian tunnustaminen on niin ikään demokratiaa. Sitten on kokonaan oma kysymyksensä se, pitäisikö piirijaosta luopua. Mutta niin kauan kun Suomi on jaettu eduskuntavaaleissa vaalipiireihin, on nomadinen puoluejäsenyys poissuljettu vaihtoehto.

Toinen puoluekokouksen jälkeinen asia, johon olen törmännyt, on ilmiö, josta voisi käyttää ilmaisua ”puolueen metafyysisen johdon arvostelu”. Tarkoitan tällä sitä, että varsinkin puolueen nuoremmat jäsenet ja ihmiset, jotka hengaavat puolueen laidalla olematta kuitenkaan sen jäseniä, kuvittelevat puolueen olevan jotain muuta kuin sen aktiivijäsenet. Nämä eivät ole ymmärtäneet, että viime viikonloppuna Jyväskylässä oli käytännössä koko puolueen aktiiviporukka läsnä aivan materiaalisina, ruumiillisina, olentoina yhdessä tilassa ja jos puolueeseen halutaan vaikuttaa, on se tehtävä aivan konkreettisten esitysten kautta. Sitä ei tee kukaan muu. Heille voi käydä puhumassa ja esittämässä parannusehdotuksia tai tehdä asialle jotain itse! Puolue ei siis ole mikään hegeliläinen abstraktio tai ryhmä ihmisiä, joita ei näy missään. Keskustoimistolla on 11 työntekijää (joista vain osa osallistuu muuhun kuin hallinnon pyörittämiseen), piireissä kahdeksan, puoluehallituksen muodostaa 13 henkeä (ja kolme varajäsentä) puheenjohtajisto mukaan luettuna, jotka käytännössä johtavat puolueen käytännön politiikkaa valtakunnallisella tasolla. Jos sen kokoonpanoon haluaa vaikuttaa, on se tehtävä puoluekokouksessa kunhan ensin on päässyt edustajaksi oltuaan aktiviinen omassa piirissään. Politiikan taito on kykyä  luoda suhteita kaikenlaisiin ihmisiin siltoja polttamatta ja vaikuttaa hyvin eri tavoin.

Advertisements