Rakas päiväkirja, jatkanpa vielä lyhyesti viimeisestä kirjoituksesta. Nimittäin Yle radio 1:ssä viikon tietokirjana käsiteltiin käsiteltiin teosta Valta Suomessa (joka on nähtävästi saman nimisen Suomen akatemian rahoittaman projektin ”lopputyö”). Ohjelmassa haastateltiin kirjan toimittajaa Petteri Pietikäistä. Kuunneltuani ohjelman aloin miettimään, kuinka sittenkin Keskustan kannatuksen laskuun on syynä puolueen saama hämärä korruptioraha. Vaikka keskustalaisten peruskannattajien mielestä väitteet siitä, että Keskustan saamassa vaalituessa olisi jotain hämärää on etelän median, ennen kaikkea Helsingin Sanomien, keksintöä, niin Keskustan kannatuksen laskua selittää silti kyseinen vaalituki. Ei niin, että Keskustan perinteiset kannattajat kokisivat Toivo Sukarin, Arto Merisalon ja kumppanien maksaman vaalituen olleen moraalisesti väärin ja siksi äänestävät mieluummin tulevaisuudessa Perussuomalaisia, vaan elinkeinoelämän maksamat tuet ovat ohjanneet Keskustan harjoittamaa politiikkaan Matti Vanhasen toisen hallituksen aikana suuntaan, joka ei miellytä kaikkia Keskustaa aikaisemmin äänestäneitä.

Koska Keskustan vaalivoitto perustui osaltaan Elinkeinoelämän keskusliiton ja muiden hämärien liikemiesten antamalle vaalituelle tai korruptiorahalle, on Keskusta joutunut kuuntelemaan näitä piirejä enemmän kuin omia äänestäjiään. Tämä tekee myös ymmärrettäväksi sen, että Keskusta on nöyrtynyt Kokoomuksen apupuolueeksi hallituksessa. Korruptioraha mädättää, mutta ei moraalisesti (koska politiikassa ei ole moraalia), vaan kostautumalla harjoitetussa politiikassa.

Toinen kyseisessä ohjelmassa esiin tullut teema on median asema vallan vahtikoirana tai paremminkin se, että yhä useammin lehtien päätoimittajat ilmoittavat median tehtäväksi tukea suomalaisen elinkeinoelämän intressejä samaan aikaan kun elinkeinoelämä kykenee lobbaamaan omia tavoitteitaan sellaisenaan hallitusohjelmiin. Tämä on johtanut vallan keskittymiseen ja demokratian heikentymiseen.

Olen itsekin kirjoittanut aikaisemmin siitä, kuinka kritiikittömästi valtamedia on suhtautunut siihen, kun valtion korkea-arvoiset virkamiehet siirtyvät Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n palvelukseen. Sitä pidetään normaalina. Sen sijaan jos tasavallan presidentti sattuu olemaan entinen AY-juristi, niin se on joillekin kauhistus. Niin ikään en muista lukeneeni mistään poikkipuolista sanaa sille, että yhden Suomen laajalevikkisimmän sanomalehden, Aamulehden, vastaava päätoimittaja Matti Apunen siirtyi EK:n propagandatoimiston eli Elinkeinoelämä valtuuskunnan EVA:n johtajaksi. Myöskään tässä liikkeessä ei nähty mitään outoa.

Mainokset