Rakas päiväkirja, en viitsi olla olematta kirjoittamatta siitä, mitä yhteistä oli viime perjantaina Yle TV 2:n Pressiklubin pääaiheella, Piraattipuolueen idealla tiedon ja immateriaalisten tuotteiden vapaalla levityksellä, sekä niin sanottujen sosiaalidemokraattisten ja muiden porvaripuolueiden eräiden virkamiesten ja poliitikkojen esityksillä yliopistojen lukukausimaksuilla. Seuraavassa ei ole mitään uutta niille, jotka ovat pitäneet korvansa auki, mutta koska kummankaan keskustelun yhteydessä ei valtamediassa ole tullut esille sitä, mistä tässä oikein on kyse, niin kirjoitan aiheesta lyhyesti ja yksinkertaistaen valottaakseni näiden kysymysten taustoja samalla suomentaen Jussi Vähämäen uutta teosta Itsen alistus.

Kuten jokainen kansantaloustiedettä opiskellut – en siis puhu niin sanotuista taloustoimittajista – tietää markkinamekanismin perustuvan niukkuuteen. Tämä ei ole ainoastaan markkinatalouden perusta, vaan niukkuudessa kapitalismi ja markkinatalous kohtaavat toisensa. Markkinat kun eivät välttämättä tarvitsisi kapitalistista järjestelmään, mutta kun markkinoilla pidetään tarkoituksellisesti niukkuutta valtion taholta yllä, ollaan siirrytty kapitalistiseen yhteiskuntajärjestykseen. Konkreettisten ja materiaalisten hyödykkeiden kohdalla niukkuuden ylläpitäminen on suhteellisen helppoa. Puhdas vesi ja ilma abstraktiudessaan ovat jo hieman vaikeammin hahmoteltavia, mutta niistäkin ollaan saamassa markkinamekanismille ja kapitalistisella yhteiskuntajärjestykselle alistettuja niukkoja hyödykkeitä – kiitos niin sanotun päästökaupan.

Koulutuksen ja tiedon vapautta voitiin vielä materiaaliseen tuotantoon perustuvassa kapitalismissa katsoa läpi sormien. Se kun ei ollut teollisuuskapitalismissa niin merkittävä tuotannontekijä kuin työvoima, luonnonresurssit ja pääoma. Mutta tietokapitalismissa tiedontuotanto on ohittamassa merkittävyydessään materiaalisen tuotannon, valtion täytyy alkaa kontrollimaan tietoa ja koulutusta jos se haluaa säilyttää kapitalistisen yhteiskuntajärjestyksen; tiedosta ja koulutuksesta täytyy tehdä niukkaa jotta markkinamekanismi edelleen toimisi. Nyt käytävissä olevilla kamppailulla tekijänoikeuksista ja yliopistojen lukumaksuista ei siis ole kyse enemmästä eikä vähemmästä kuin kapitalismin tulevaisuudesta. Olisi selvää, että kapitalismi voittaisi, jos tietokapitalismissa ei olisi sisäänrakennettua paradoksia siitä, että se perustuu vapaaseen tiedontuotantoon, mutta samalla tiedosta täytyy tehdä niukkaa, johon vain harvoilla on oikeus, jotta markkinamekanismi toimisi, oikeudesta tietoon eli valtaan kilpailtaisiin.

Tiedän, että Piraattipuoluetta fanitetaan myös vasemmistolaisissa piireissä, vaikka sen ydin koostuu käsittääkseni enemmänkin libertaaneista kuin vasemmistolaisista. Tämä on sikäli hieman outoa, että Piraattipuolueen ajamissa tekijänoikeuskysymyksissä kyse on nimenomaan 2000-luvun sosialismista jos ei suorastaan kommunismista: pyrkimyksestä ylittää niukkuuden logiikka hakkerietiikalla ja matkata sinne, minne ihminen ei ole koskaan matkustanut: Thomas Mooren Utopiaan ja runsauden valtakuntaan, jossa ihminen on vapautettu mekaanisesta ruumiillisesta työstä replikaattoreiden tuottaessa välttämättömyyshyödykkeet ja jossa jokainen ihminen voi ilmaista omaa luovuuttaan tieteissä ja taiteissa ihmiskunnan solmittua Tähtiliiton yhdessä vulcanuslaisten kanssa ja matkustaa valoa nopeammin ympäri galaksia.

Mitä Vähämäen teokseen Itsen alistus tulee, se on kaikkien kuunneltavissa ilmaiseksi – ilman tekijänoikeusmaksuja – täältä. Mielestäni kyseessä on, ei ainoastaan merkittävä teos (heikon graafisen ulkoasun ei kannata antaa hämätä), vaan sen äänikirjaksi toimittaminen ja nettiin siirtäminen jokaisen kuunneltavaksi on itsessään palkinnonarvoinen poliittinen teko.

Mainokset