Rakas päiväkirja, olen lukenut tässä Jani Saxellin reportaasiteosta Vaihtoehtoinen USA. Se kuvaa yhdysvaltalaisten vasemmistolaisten kansalaisliikkeiden moninaisuutta maan etelä-, itä- ja länsirannikoilla. En edelleenkään pidä Saxellin kirjoitustyylistä, kun yritin lukea hänen romaaniaan Minä, Lotta ja Päivikki pari vuotta sitten, se jäi kesken. Sisällöltään Vaihtoehtoinen USA on kuitenkin sen verran mielenkiintoinen, että sitä jaksaa lukea keskittyneesti hyppimättä sivujen yli. Rakastan matkakirjoja, reportaasikuvauksia ja olen jo useamman vuoden ajan unelmoinut matkustavani pidemmäksi ajaksi Yhdysvaltoihin kulkien lännestä itään tai toisin päin. Saxellin kirjan lukeminen ei helpottanut kaukokaipuutani, vaikka se muistutti myös siitä, kuinka ärsyttäviä hipit voivat olla. Päätin toissavuoden syksyllä Malmössä järjestetyn Euroopan sosiaalifoorumin jälkeen, että enää en moisiin osallistu paitsi luennoitsijana ja tuolloinkin matkustan paikanpäälle lentokoneella ja asun vähintään neljän tähden hotellissa.

Koska tällä hetkellä allekirjoittaneella ei ole varaa lähteä Amerikan sosiaalifoorumiin, joka muuten järjestetään Detroitissa kesäkuun lopulla, tyydyn matkustamaan huhti- ja toukokuussa lähes joka perjantai Helsinkiin. Junaliput välille Tampere-Helsinki-Tampere on tarpeeksi iso taloudellinen uhraus työttömälle eli ”vapaalle tutkijalle”. Ensinnäkin osallistun, toivottavasti viimeiseen, jatko-opintoihini liittyvään kurssiin (Toiseuden ja tunnustuksen teemat politiikan tutkimuksessa), sitten on luvassa Tieteentekijöiden liiton liittokokousristeily (jos hyvin käy, kokouksen jälkeen ennättää käydä Tukholman vanhassa kaupungissa terassilla) ja lopuksi on miesten ja maskuliinisuuden tutkimuksen päivät ennen kuin kesä virallisesti alkaa (ajattelin viedä laiskuuttani saman paperin kuin naistutkimuspäiville lokakuussa).

Tämän lisäksi toukokuussa Helsingin yliopiston entinen Kristiina-instituutti järjestää konferenssin, jonka teemana on sukupuoli, luonto ja kulttuuri. Kyseisessä konferenssissa on Amerikan malliin kalliit ilmoittautumismaksut. En ole vielä päättänyt mitä teen: maksanko vai yritänkö mennä pummilla sisään. Konferenssissa kun allekirjoittanut kiinnostaa lähinnä Rosi Braidottin näkeminen livenä, hän kun on väitöskirjani yksi keskeisimmistä henkilöistä. Konferenssissa esitettävät paperit näyttävät olevan samaa kamaa kuin naistutkimuspäivillä, tosin hieman laadukkaampia koska mukana on vanhempia tutkijoita ja alustajia on tulossa ympäri maapalloa: Euroopasta, Yhdysvalloista, Intiasta. Esitettävien papereiden moninaisuutta voi jokainen käydä ihailemassa täällä. Ensimmäistä kertaa alkaa tuntua siltä, että naistutkimuksessa ei olla edistyksellisiä, vaan on jämähdetty viiden vuoden taakse. Jo viime vuoden naistutkimuspäivillä kiinnitin huomiota siihen, että nais- ja sukupuolentutkijat eivät ole ymmärtäneet, että parta-Kalle on tehnyt paluun ja diskurssi kulttuurista, eli ylärakenteesta ilman infrastruktuuria, ja ”uudesta materialismista” on so last season.

Sen sijan mielenkiintoista analyysia mm. feminismistä, työelämästä ja parta-Kallen paluusta on kuultavissa täältä.

About these ads