Rakas päiväkirja, Suomen kuvalehden nettisivuilta löytyi hassu artikkeli, jossa Ulkopolitiikan tutkimuksen säätiöstä (sic) Euroopan sotahistorian dosentti esittää lehden mukaan, että Suomen armeijan olevan heikompi kuin ennen talvisotaa.

Tämä herättää kahdenlaisia ajatuksia. Ensinnäkin peruskouluissa vielä tänäkin päivänä esitetään, että Talvisodan aattona Suomen armeija olisi ollut jotenkin poikkeuksellisen alivarusteltu. Se kun on osa myyttiä talvisodan hengestä. Se, että Suomi hävisi talvisodan on helppo laittaa sen piikkiin, että poliitikot eivät antaneet kenraaleille tarpeeksi aseita, kun taas kenraalien ja varsinkaan C. G. E. Mannerheimin toiminnassa ei ollut mitään huomauttamista. Akateeminen historian tutkimus on osoittanut, että Suomen puolustusmäärärahat olivat hyvää eurooppalaista keskitasoa 1930-luvulla. Politiikkoja ja eduskuntaa ei käy syyttäminen armeijan alibudjetoinnista, virheitä tekivät kenraalit kamppaillessaan rahanjaosta eri aselajien kesken. Kuuluisin esimerkki on panssarilaiva Ilmarinen, johon sijoitetuilla rahoilla olisi voitu kehittää ilma-asetta huomattavasti. Nyt rahat vajosivat merenpohjaan.

Toinen Suomen kuvalehden jutun herättämä ajatus onko onko Suomen puolustusvoimat organisoiminen samalla tavoin kuin Talvisodan aattona jotenkin tavoitteellista? Talvisodasta on kulunut yhtä paljon aikaa kuin Toisen maailmansodan alkaessa oli kulunut Ranskan ja Preussin välisestä sodasta. Tätä analogiaa käyttäen, jos Suomen puolustus olisi organisoitu Talvisodan aattona 70 vuoden viiveellä, olisi se tarkoittanut sellaisten teknologisten innovaatioiden huomiotta jättämistä kuin lentokone, panssariase, konekivääri. No, itse asiassa kuten jo yllä huomautin se, että liian moni kenraali eli fantasioissaan uudelleen, jos ei nyt vuotta 1870, niin ainakin vuotta 1918, auttaa ymmärtämään sen, miksi esimerkiksi ilma-aseen ja konepistoolin merkityksen vähäteltiin Suomen puolustuksen suunnittelussa 1930-luvulla ja tykistöllä sekä panssarilaivoilla oli ylikorostunut asema. On sanonta, että kenraalit käyvät aina edellistä sotaa. Toivon kuitenkin, että Suomessa poikkeuksellisesti kansa on kasvatettu käymään edellistä sotaa, mutta kenraalit ovat edistyksellisiä ja ajan hermoilla (he eivät vain paljasta ajatuksiaan julkisuudessa).

Monesti viitataan Niccolò Machiavelliin kun puolustetaan yleisen asevelvollisuuden merkitystä; kuinka puolustusvoimat eivät ainoastaan ole halpa tapa saada päteviä taistelijoita, vaan se kouluttaa myös ruhtinaalle eli valtiolle kuuliaisia kansalaisia. Antonio Gramsci on kuitenkin huomauttanut, että Machiavelli laittoi politiikan taidon sotataidon edelle: jo Machiavellin aikana sotateknologian kehittyminen, mm. tykistön täysipainoinen hyödyntäminen sodankäynnissä, olisi puoltanut ammattiarmeijaa. Mutta Machiavelli halusi laittaa sotalaitoksen tehtävän kansankoulimisessa sodankäyntiä tärkeämmäksi. Suomalaisiltakin voisi kysyä, että onko armeijan ensisijainen tehtävä heidän mielestään tuottaa isänmaallisia kansalaisia (jotka sijoittavat rahansa monikansallisiin yrityksiin ja viettävät eläkepäivänsä Espanjassa) vai sellainen sotajoukon, joka voisi joku päivä jopa voittaa sodan eikä aina hävitä?

Tänään lähden kolmeksi päiväksi feministisen yliopistopedagogiikan kurssille Rovaniemelle ja tapaamaan lappilaisia tovereita. Täytyy ottaa matkasta kaikki ilo irti koska allekirjoittanut isänmaallisena ei ole tänä keväänä lähdössä minnekään ulkomaanmatkalle, vaan nautin kotimaan kamarasta täysin siemauksin. Matkustan ensimmäistä kertaa elämässäni Suomessa makuuvaunussa. Aikaisemmin olen ollut makuuvaunussa Puolassa ja Neuvostoliitossa. Takaisin Etelä-Suomeen Rovaniemeltä tulen lentokoneella Helsinki-Vantaalle. On halvempaa lentää Blue1:llä kuin matkustaa junalla Helsinkiin. Tampereelle palaan vasta maaliskuun lopulla.

Advertisements