Rakas päiväkirja, tänään huomasin, että viime sunnuntaina Aamulehden pääkirjoitussivulla oli julkaistu allekirjoittaneen juttu alakerta-artikkelina otsikolla ”Huipulle astui uudenlainen miesihanne”. En vain lue Aamulehteä normaalisti, ilman laitoksemme erään tutkijan huomautusta asiasta, olisin ohittanut koko asian. Myös Politiikka-lehteen lähettämäni juttu (joka niin ikään käsitteli maskuliinisuutta Suomen poliittisessa järjestelmässä) sai varsin myönteisen lausunnon. Teen siihen muutaman pienen korjauksen ja olen antanut ymmärtää itselleni, että se saatetaan hyvinkin julkaista ensi vuoden alkupuolella kyseisessä lehdessä.

Viime viikolla lähetin Savon Sanomiin mielipidekirjoituksen kosken Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljasta. Nähtävästi kirjoitustani ei olla syytä tai toisesta julkaistu: joko se ei ole Savon Sanomien linjan mukainen (siinä kun rivien välissä vinoillaan maakuntatason politiikoille ja maakuntalehtien sidonnaisuuksille) tai sitten mielipidekirjoituksista päättävä toimittaja katsoi, ettei ole tamperelaisen jatko-opiskelijan asia kommentoida Itä-Suomen yliopiston ja ylioppilaskunnan asioita olkoon ne kuinka sovellettavissa laajemminkin kuvaamaan Suomen henkistä ilmapiiriä tahansa. Joka tapauksessa kirjoitukseni on seuraavassa liitteenä.

Uljaan raikas linja on hyväksi Itä-Suomelle ja yliopistolle

Olen hämmentyneenä seurannut Savon Sanomien mielipidepalastalla esitettyjä kriittisiä puheenvuoroja Itä-Suomen ylioppilaslehti Uljaasta. Aikaisemmin Itä-Suomen asiat olisivat vähemmän voineet kiinnostaa allekirjoittanutta, mutta nyt Uljaan kautta olen seurannut innolla itäsuomalaista ylioppilasliikettä ja Itä-Suomen yliopistoa uudesta näkökulmasta.

Lehdessä käsitellään yhteiskunnallisia ilmiöitä, joita maakunta- ja paikallislehdet eivät uskalla tai halua ottaa esille. Ne kun ovat usein liian syvällä vallanverkostoissa nostaakseen todellisia yhteiskunnallisia epäkohtia ja ristiriitoja esille. Pidän myös lehden graafisesta ulkoasusta enemmän kuin Tampereen ylioppilaslehden Aviisin tai jopa Helsingin ylioppilaskunnan Ylioppilaslehden.

Tarkemmin Uljaan linjasta ovat ärähtäneet Kuopion Tuhatkunta. Kokoomusnuorissa- ja opiskelijoissa kun on niitä, jotka haluaisivat lakkauttaa koko ylioppilasliikkeen. Käytännössä nämä äänenpainot ovat suodattuneet vaatimukseksi siitä, että ylioppilaskunnissa ei saa tehdä politiikkaa tai ainakaan ottaa kantaa muuhun kuin oman yliopiston opiskelijoita koskeviin asioihin. Tämä on sikäli ironista, että useimmat keskeiset kokoomuspoliitikotkin ovat suorittaneet politiikan approbaturinsa nimenomaan ylioppilaskuntapolitiikassa.

Toiseksi Uljaan linja näyttää herättäneen hämmennystä niissä, jotka eivät ole ymmärtäneet mitä eroa on ammattikoululla ja huippuyliopistolla. Jos ja kun uuden yliopistolain innoittamana Itä-Suomen yliopistosta halutaan kansainvälisessä kilpailussa menestyvää huippuyliopistoa, on myös maakuntatason poliitikkojen ymmärrettävä, että samalla kun yliopistot eivät enää ole valtion tilivirastoja joita voi rahastaa siltarumpupolitiikan hengessä, on varauduttava myös ylioppilasliikkeen radikalisoitumiseen. Näitä kahta asiaa ei voi erottaa toisistaan.

Suomessa ylioppilasliike on ollut poliittinen voimatekijä 1800-luvun lopulta lähtien muodostaen suomalaisuusliikkeen ja sen perillisten ytimen. Ylioppilaiden tehtävänä on arvostella vallanpitäjiä, vaikkakin ylioppilaat sittemmin rekrytoituvatkin valtion, kuntien, kirkon ja liike-elämän ja erilaisten järjestöjen palvelukseen uudistaen yhteiskunnan kangistuneita rakenteita ja vanhentuneita käytäntöjä.

Tietenkin on mahdollista, ettei Itä-Suomen yliopistosta tule koskaan kansainvälistä huippuyliopistoa: se säilyy nurkkakuntaisena ja pikkusieluisena pikkukouluna, mutta mielestäni Uljaan raikas linja antaa osaltaan mahdollisuuden sille, että Itä-Suomen yliopistoista tulisi jonain päivänä eurooppalainen huippuyliopisto.

PS. Mielipidekirjoitus julkaistiin sittenkin, perjantaina 13.11. En ollut huomannut sitä, koska en päivittäin lue Savon Sanomia (vaan selaan niitä säännöllisen epäsäännöllisesti kirjaston lukusalissa).