Rakas päiväkirja, tulin yllättäen Hyvinkäälle kolmeksi päiväksi. Siirto oli onnistunut: Hyvinkään kaupunginkirjastosta löytää teoksia, jotka ovat Tampereella aina lainassa. Tänään käydessäni kirjastossa mukaan hyppäsi neljä teosta. Karl Marxin teos Hegelin oikeusfilosofian kritiikkiä suomennettiin hiljattain. Seuraavana kolmena lauantaina Tampereen yliopistossa on innokkaiden opiskelijoiden lukupiiri kyseisestä teoksesta ja ajattelin osallistua siihen itsekin. Eppu Salmisen pro gradu -tutkielmaan perustuvasta teoksesta Lasten ristiretki oli alkuvuodesta juttua useammassa eri mediassa. Siitä huolimatta tai sen takia, päätin ihan itse lukaista aikalaiskuvauksen 1980-luvun kohutuimmista tapahtumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Lainasin myös teoksen nimeltä Täyttä RAWia. En olekaan koskaan ottanut kameralla RAW-muodossa kuvia, vaan JPG:nä, mikä rajoittaa kuvien muokkaamista tietokoneella. Yleensäkään en jaksa ottamiani kuvia manipuloida. Täytynee opiskella kuvien muokkaamisesta perusteet kunhan ennätän.

Kuten on yleisesti tiedossa, otin varsin rennosti touko-, kesä- ja heinäkuun: muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta en väitöskirjaani koskenut (tai kirjoittanut päiväkirjaa). Yhtenä syynä tähän on ollut se, että olen lukenut (samalla kun olen ottanut aurinkoa Sorsapuistossa tai parvekkeella) fantasiakirjailija Elaine Cunninghamin suomennettua tuotantoa. Monet lukevat kesäisin dekkareita, allekirjoittanut enemmän tai vähemmän huonoja roolipelifantasiapokkareita. Suurin osa niistä on niin huonoja, ettei niitä pysty lukemaan. Poikkeuksen tekee nimenomaan Cunningham. Hänen tuotantoaan käyn läpi nyt toista kertaa. Vihdoin ja viimein sain käsiini Hyvinkään kaupungin kirjastossa hänen alkuvuodesta suomennetun teoksen Velhosota. Valitettavasti tämän jälkeen Cunninghamia tuskin käännetään vähään aikaan koska häneltä ei ole mitään pidempää sarjaa enää suomennettavaksi.

Olen myös tulostanut lähes tuhannen sivun edestä väitöskirjoja luettavaksi seuraavien viikkojen aikana. Olin lähes unohtanut Atte Oksasen upean artikkeliväitöskirjan Haavautuva minuus: Väkivallan barokki kontrolliyhteiskunnassa. Siihen on pakko tutustua ja viitata kun työstän työnalla olevaan kriittisen miestutkimuksen ja nomadisen feminismin suhdetta käsittelevää artikkelikäsikirjoitusta. Teemu Tallberg väitteli keväällä otsikolla The Gendered Social Organisation of Defence: Two Ethnographic Case Studies in the Finnish Defence Forces Hankenissa. Allekirjoittaneella on jonkinlainen käsitys siitä, mitä Tallberg yrittää sanoa, mutta täytyy vielä tarkistaa, onko hänen tavassaan käsitteellistää maskuliinisuutta mitään uutta annettavaa allekirjoittaneelle.

Toisin kuin kaksi edellistä, en tunne Sari Roman-Lagerspetzia henkilökohtaisesti. Jotkut muistanevat hänet siitä, että Roman-Lagerspetz nosti metelin mm. Tikkurilan luterilaisen kirkon seurakunnan avioliittokurssien sisällöstä naisia ja kristittyjä halventavina. Roman-Lagerspetz väitteli niin ikään keväällä, otsikolla Striving for the Impossible: The Hegelian Background of Judith Butler. En olisi muuten huomannut koko teosta, jollen olisi sattumalta Tunisia matkalla istuessani lentokoneessa lukenut Helsingin Sanomista ilmoitusta hänen väitöstilaisuudesta. Roman-Lagerspetzin väitöskirja ei vaikuta miltään läpimurtoteokselta, mutta on tutustumisen arvoinen allekirjoittaneelle. Syksyn ohjelmassa kun on palaaminen Butlerin tuotantoon ja ekskursio hänen Hegeliltä ja Spinozalta saamiin vaikutteisiin.

Mainokset