Rakas päiväkirja, kesä- ja heinäkuun aikana Yle TV-1:ltä on lähetetty maanantai-iltaisin tragikoomista dokumenttisarjaa nimeltä Ruma Suomi. Se käsittelee Suomen kaupunkien ja kuntien arkkitehtuuria tai paremminkin niiden estetiikan puutetta. Ohjelmassa on sivuttu samoja kysymyksiä, joista kirjoitin toissa päiväkirjamerkinnässäni. Vaikka ohjelmasarja on paikoittain varsin alleviivaava, pelkään silti, ettei se saa montakaan kansalaista ymmärtämään kansalaisten itsensä olevan vastuussa kotikuntiensa kaavoituskysymyksistä ja arkkitehtuurista, estetiikasta. Pahimmillaan ohjelman tragikoominen tyyli etäännyttää ihmisiä havaitsemasta syitä ja seurauksia.

Selitysmallia sille, miksi niin moni suomalainen kunta tai kaupunki on esteettisesti ala-arvoinen, voidaan etsiä samasta logiikasta kuin niin sanotussa vaalirahoitusjupakassa. Pelissä on kolme toimijaa: kunnallispoliitikko, kauppias tai kauppaketjun edustaja ja arkkitehti. Jostain syystä monesti rumista ostoskeskuksista kuulee syytettävän arkkitehtiä, vaikka nimenomaan roistoina ovat poliitikko ja kauppias: heillä on yhteinen intressi. Tietenkään suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä ei ole korruptiota, kauppias ja poliitikko nyt sattuvat vaan pitämään samoista asioista kahvia ja konjakkia maistellessa. Poliitikolle tärkeintä on näyttää aktiiviselta ja osoittaa äänestäjille ”luovansa uusia työpaikkoja” ja kauppias haluaa liiketilan mahdollisimman halvalla eli maksattaa kuntalaisilla mahdollisimman paljon rakennuskustannuksista ja kunnallistekniikan rakentamisesta omien voittojensa maksimoimiseksi. Tässä vaiheessa arkkitehdin on hyvin vaikea sanoa, että kyseinen ratkaisu on sekä ekologisesti että esteettisesti kestämätön. Vaatisi myös paikallislehden toimittajalta todellista kansalaisrohkeutta nostaa kissa pöydälle. Hän olisi pian entinen toimittaja koska mitä todennäköisemmin kyseisen lehden päätoimittaja kuuluu samaan puolueeseen kuin mainitsemani kauppias ja politiikko.

Mutta ehkä Suomen kansalaiset ansaitsevat tämän kaiken rumuuden ympärilleen, itsehän he äänestävät kerta toisensa jälkeen samoja poliitikkoja kunnan- ja kaupunginvaltuustoihin tai Eduskuntaan ja ihailevat kaikenmaailman vesakeskisiä ja toivosukareita sekä ennen kaikkea käyvät heidän omistamissaan kauppakeskuksissa.

Viime viikolla oli Tammerfestit ja kävin jälleen kaikilla neljällä Kari Peitsamon keikalla (koska ne olivat ilmaisia). Ensi viikonloppuna on Joensuussa Ilosaarirock. Jos mitään mutkia ei tule matkaan, menen sinne Kotkan kautta, jossa vietän puolitoista vuorokautta tutustuen mm. papukaijan kanssa rommia juoviin ja puujalalla käveleviin merirosvoihin, joita kuulemma löytyy Kotkan sumuisten satama-altaiden vieressä olevista baareista.

Mainokset