Rakas päiväkirja, väitöskirja on edennyt siihen vaiheeseen, että on pysähdyttävä miettimään mitä seuraavaksi. Ensimmäisen osan materiaali alkaa olla kassassa ja osittain olen astunut jo toisen osan päälle; en ole varma kumpaan osaan tietyt alaluvut tulevat käsikirjoituksessa. Ensimmäisestä osasta, jossa käsittele siis Althusserin ideologiateriaa ja suhdetta psykoanalyysiin sekä Braidottin nomadista subjekti ja -politiikkakäsitystä, tuli noin 80 sivuinen, noin 30 liuskaa pidempi kuin alun perin oli tarkoitus. Kun alan kirjoittamaan lopullista versiota, se tulee kuitenkin siitä supistumaan. Niin ikään, kuten jo sanoin, osa siirtynee toiseen osaan. Aikataulullisesti olen kuukauden myöhässä, mutta se ei haittaa.

Väitöskirjani toinen osan suunnittelin kasaavani kolmesta aikaisemmin luonnostelemastani artikkelikäsikirjoituksesta – toinen vaihtoehto olisi kirjoittaa kyseiset käsikirjoitukset loppuun ja lähettää ne arvioitavaksi. Näiden työotsikot ovat: Multitudo ja feminiinisuuden pelko, Karteioslaisuus, Spinozan filosofia ja mahdollisuus vikuroiviin ruumiisiin, Ihmetys, sukupuoliero ja kartesiolainen radikaali konservatismi. Näin toissa yönä jopa unta viimeksi mainitusta kesken jääneestä artikkelista. Unessa onnistuin ratkaisemaan ongelmat, joiden takia en kyennyt viemään artikkelin ”kaarta” loppuun. En tarkkaan muista kuinka unessa ratkaisin nuo kysymykset, mutta hereillä ollessanikin olen itsekin nyt luettuani enemmän ja huolellisemmin puutteita aikaisemmissa luonnostelmissa. Olen sittenkin kehittynyt älyllisesti! Kun nyt materiaalia on muodostunut enemmänkin, olen joutunut uudelleen miettimään sitä, mitä haluan väitöskirjalta tai edes mikä on sen keskeinen kysymyksenasettelu. Niin, ja näiden lisäksi on työn alla myös artikkelikäsikirjoitus: Kriittinen miestutkimus ja nomadinen feminismi.

Jotta haasteet eivät tähän päättyisi, kaiken lisäksi sain tänään kirjeen, että Oskar Öflundin säätiö on myöntänyt allekirjoittaneelle pienen apurahan. Ensinnäkin, se maksetaan heti ja menee näin päällekkäin yliopiston apurahan kanssa. Kyseessä on niin pieni summa, että se maksetaan kerralla eikä ylitä yhdessä edellisen apurahan kanssa verovelvollisuuden rajaa eli valtion taiteilija-apurahan määrää. Suurempi ongelma onkin se, etten keksi mitä kyseisellä rahalla tekisin. Minulla ei ole mitään suuria hankintoja tai matkoja – tutkimukseen liittyviä konferensseja tai edes omatoimisia lomamatkoja – tiedossa. Vaaleanpunaisen polkupyörän olen ajatellut kesäpeliksi ostaa, mutta siihen ei montaa sataa euroa saa tuhlattua. Kolmanneksi, en tunne ansainneeni tätä ”ylimääräistä” apurahaa. En nyt niin ahkera viime kuukausina ole ollut.

Advertisements