Rakas päiväkirja, ensi lauantaina matkalle Tunisiaan viikoksi. Väitöskirjani käsikirjoituksen ensimmäistä osaa en ole saanut aivan valmiiksi, palaan siihen vielä parin viikon ajan huhtikuussa. Pahasti en ole asettamastani aikataulusta myöhässä.

Eilen tiistaina tuli kuluneeksi tasan viisi vuotta siitä kun sain maisterin paperit. Tosin gradun, harjoittelun ja kaikki opinnot olin suorittanut jo edellisen vuoden puolella. Niin ikään nyt keväällä tulee kuluneeksi nelisen vuotta siitä kun väitöskirjani nykyinen tutkimussuunnitelma alkoi muotoutumaan mielessäni. Siitä lähtien olen enemmän tai vähemmän samoja tekstejä ja ajattelijoita käynyt läpi. Ei ihme, että viime aikoina on ollut kaksijakoinen olotila: haluan saada väitöskirjan valmiiksi ja siirtyä niin elämässäni kuin tutkimuksissa eteenpäin, mutta samaan aikaan tuntuu olevan koko ajan vaikeampaa keskittyä kirjoitus- ja ajattelutyöhön. Teen tutkimustyötä todella tehottomasti. Tuntuu, että kaikki on jo moneen kertaan sanottu. Myönteistä on kuitenkin se, että olen pari kertaa nähnyt unta väitöskirjastani. Se kertoo mieleni myös alitajuisesti työskentelevän tutkimuksen parissa – ainakin joskus.

Joitain viikkoja sitten valtio-opin tutkijaseminaarissa sain mukavasti kritiikkiä. Professori Mikko Lahtinen, joka on siis väitellyt Louis Althusserista, kysyi suoraan mihin tarvitsen Althusseria ja ihmetteli väitöskirjani kollaasimaista rakennetta. En tiedä ymmärsikö hän täysin väitöskirjani kysymyksenasettelua ja rakennetta, mutta täytyy myöntää hänen olleen kritiikissä oikeassa. Joka tapauksessa, toistaiseksi jatka kirjoittamista viime syksynä tekemäni suunnitelman mukaan. Katsotaan myöhemmin mihin se oikein johtaa, mitä tiputan pois.

Pienen poikkeaman ajattelin tehdä huhtikuussa. Samalla kun viimeistelen väitöskirjani käsikirjoituksen ensimmäistä osaa, ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa artikkeliluonnostelman. Viime viikkoina kirjoittaessani Rosi Braidottista, olen palannut miettimään hänen nomadisen feminisminsä suhdetta maskuliiniseen ja ennen kaikkea miehiin. Hän kuuluu niihin feminismin teoreetikoihin, joiden mukaan miehet eivät voi olla feminismin subjekteja, toisaalta hän kehottaa miehiä etsimään miehinä ei-fallokraattista seksuaalisuutta. En voi väittää olevani kaikista asioista samaa mieltä Braidottin kanssa, silti hänen näkemyksistään voisi kirjoittaa jonkinlaisen review-tyyppisen artikkelin. Häntä ajattelijana kun ei voi olankohautuksen sivuuttaa. Artikkelille Nordic Journal for Masculinity Studies olisi oiva julkaisukanava.

Näitä kysymyksiä mietin Tunisiassa hiekkarannalla löhöillessäni ensi viikolla.

Advertisements