Rakas päiväkirja, viikon ajan on kohistu siitä, että suomalainen ruoka ei olekaan niin puhdasta kuin väitetään. Suomalaisen ruokaketjun niin sanotusta puhtaudesta uutisoinnista tulee mieleen tutkija Jenni Kirveen artikkeli teoksessa Ruma sota, jossa hän käsittelee jatkosodanaikaista propagandaa. Hän aloittaa artikkelin puolustusvoimien komentaja amiraali Juhani Kaskealan toteamuksella, että suomalainen propaganda oli sodan aikana kannustavaa ja tosiasioihin pidättyvää. Artikkeli lopputulema on, että Suomessa harjoitettu propaganda oli sen verran onnistunutta, että kaiken maailman kaskealat itsekin näyttävät uskovan siihen – vielä lähes 70 vuotta sodan jälkeen.

Tutkija Kirves toteaa artikkelin loppupuolella, että sodassa harjoitetun propagandan uhreja eivät olekaan niinkään varsinainen sodan sukupolvi, siis ne miehet jotka olivat rintamalla ja naiset kotirintamalla, vaan heidän lapsensa ja lapsenlapsensa. Sodan aikuisena kokeneet kun vaistosivat propagandan, heille kehittyi kyky kriittiseen lukemiseen, tulkintaan ja ajatteluun. Propagandan suhde sukupolvikokemukseen onkin pidettävä mielessä kun puhutaan Suomen käymistä sodista. Mitään muuta kuin valtion virallisen propagandan, lukuun ottamatta BBC:n suomenkielisiä uutisia, joiden kuuntelua valtioneuvosto pyrki ehkäisemään, välittämiä uutisia ei ollut noina vuosina saatavilla – ne ovat jääneet elämään ainoina totuuksina.

On mielenkiintoista pohtia kuinka propaganda on vaikuttanut saamaani historianopetukseen lukiossa ja yläasteella vielä 1990-luvun puolessa välin. Esimerkiksi kuvaus siitä, että Neuvostoliiton armeija oli heikosti varustettu ja koulutettu jatkosodan alussa, mutta sodan loppua kohti se sai kokemusta ja paremman aseistuksen, johtui ennen kaikkea siitä, että sodan käännyttyä häviöksi kansalaisia alettiin kouluttaa ottamaan vastaan ja hyväksymään tappio. Talvisodassa näin ei oltu tehty: läpänheittoa yhden suomalaisen sotilaan ylivoimaisuudesta verrattuna ”kymmeneen ryssään” ja omien tappioiden vähättelystä jatkettiin loppuun asti. Seurauksena oli se, että Suomen häviö tuli monelle järkytyksenä, eivätkä kaikki näytä vieläkään siihen uskovan kun puhuvat ”torjuntavoitosta” tms.

Tämä ”diskurssi” on suurin este vielä tänäkin päivänä Suomen Nato-jäsenyydelle. Jos Suomi oli tuolloin niin ylivoimainen, niin miksi nyt Neuvostoliittoa ei enää ole ja Venäjän asevoimat ovat murto-osa entisestä, Suomen olisi liityttävä Natoon?

Kirves korostaa – viitaten Heikki Luostarisen tutkimuksiin – ettei suomalainen propaganda vajonnut kuitenkaan Natsi-Saksan tasolle. Valtioneuvoston propagandakoneisto joutui jopa hillitsemään sodanaikaisten kokoomusnuorten hengenheimolaisten rasismia, varsinkin Stalingradin taistelujen jälkeen. Vaikka toisaalta venäläisiä demonisoitiin, rinnalla eli, jos ei nyt hyväntahtoisen, niin ainakin höynäytetyn ja alkoholisoituneen hölmön kuva. Tällaista ”laajennusta” esimerkiksi natsien propagandasta ei löytynyt. Tosin nimenomaan suomalaisten joukkojen eteneminen saatiin joskus pysäytetty kun jätettiin heidän löydettäväkseen vodkaa tai Viipurin nopea menettäminen johtui paikallisen suomalaisen sodanjohdon ryyppäämisestä, mistä kertoo dosentti Atte Oksanen – kyllä, hän ei ainoastaan väitellyt tuossa vähän aikaa sitten parhaimmilla arvosanoilla, vaan näyttää suorittaneen jo dosentin tutkinnon, vaikka on ainoastaan kaksi vuotta meitsiä vanhempi – sotilaiden alkoholin ja huumeiden käyttöä käsitelleessä artikkelissaan.

Siinä, että kaukopartiomiehet ja eversti Adolf Ehrnrooth ja vastaavat käyttivät amfetamiinia pysyäkseen viikon vauhdissa ja hereillä, ei ollut allekirjoittaneelle mitään uutta. Mutta en ollut tietoinen siitä, että John F. Kennedy niin ikään käytti amfetamiinia Kuuban ohjuskriisin aikana.

Niin ikään on mielenkiintoista, että kaikissa uutisissa toimittajat ottavat, eivät ainoastaan annettuna etujärjestöjen ja niiden lähellä olevien poliitikkojen puheen ”suomalaisesta puhtaasta ruoasta”, vaan myös lisäävät omiin puhevuoroihinsa suomalaista ruokaa ylistäviä adjektiiveja normaalissa uutislähetyksen jutussa. Aivan kuin eläisimme jossain Turkmenistanissa. Ulkopuolelta katsottuna ja kuunneltuna tämän kaiken täytyy tuntua todella huvittavalta.

Advertisements