Rakas päiväkirja, eilisen ykkösuutinen oli se kun SAK, STTK ja AKAVA ovat jättäneet hallituksen muodostaman SATA-komitean sen jälkeen kun keskustalainen pääministeri Matti Vanhanen ehdotti eläkeikärajan nostoa. Suomalainen ammattiyhdistysliike näyttää ottaneen oppia vajaassa kahdessa viikossa Katja Boxbergin ja Taneli Heikan kirjoittaman pamfletista Lumedemokratia, jossa kirjoittajat kritisoivat konsensushakuista poliittista järjestelmää ja korporaatioita ennen kaikkea työmarkkinajärjestöjen ja MTK:n ulkoparlamentaarista vallankäyttöä.

Selailin pari päivää sitten pamflettia varsin nopeasti – lupaan perehtyä siihen myöhemmin huolellisemmin – ja mielestäni se on pamfletiksi onnistunut vaikkakin auttamattomasti myöhässä: EK jo pari vuotta sitten ilmoitti luopuvansa tulopoliittisista kokonaisratkaisuista ja nyt vielä tämä. Ymmärrän kyllä sen, miksi demareilla on ollut kiire julistaa pamfletti Kokoomuksen nykypolitiikan jatkeeksi, mutta olen pettynyt siihen kuinka Vasemmistoliiton pää-äänenkannattaja Kansan Uutiset reagoi kyseiseen julkaisuun.

Suomalaisella konsensuksella kun on tarkoitettu aseveliakselia: Kokoomuksen ja SDP:n, työantajien ja työntekijöiden liittoa kommunisteja vastaan Urho Kaleva Kekkosen puolesta. Tästä järjestelystä hyötyi myös Keskusta, joka kamppaili tyhjenevän maaseudun kanssa; mietti kuumeisesti ylläpitää kannatuspohjaa kun ihmiset muuttavat kaupunkeihin. Nyt kun Kokoomus on kyennyt uusiutumaan, on SDP puolueena ja organisaationa ihan demari. Sosiaalidemokraattinen ammattiyhdistysliike ei ole löytänyt paikkaansa maailmasta sen jälkeen kun työnantajat ja Kokoomus eivät tarvitse sitä enää kommunismin vastaiseen taisteluun. Nuoria ammattiyhdistystoiminta kiinnostaa entistä vähemmän tai ainakin ammattiyhdistysliike ei ole kiinnostunut nuorista. Sen osoittaa jo se, kuinka eri tavoin ammattiyhdistysliike reagoi Vanhasen ehdottamaan eläkeuudistukseen verrattuna parin vuoden takaisiin puheisiin nuorten työn hinnan ja oikeuksien polkemisesta nuorisotyöttömyyteen vetoamalla.

Vasemmistoliitto olisi voittaja koko tässä kuviossa, jos jotkut vanhat kansandemokraatit eivät olisi ottaneet nokkiinsa Boxbergin ja Heikan (ja vähän muidenkin esittämästä) kritiikistä, vaan yhtyisivät heidän näkemyksiinsä ainakin osittain. Heidän kritiikkinsä kun ei ensisijaisesti kohdistunut SKDL:n politiikkaan 1970-luvulla, vaan nimenomaan SDP:n ja Kokoomuksen konsensuspolitiikkaan. Kokoomus osaa olla välittämättä menneistä eikä pode huonosta itsetunnosta, jopa Ilkka Kanerva on lungisti kun häneltä kysellään mitä hän teki ja missä vaikutti kolmekymmentä vuotta sitten. Niin ikään on Vasemmistoliiton etu jos SATA-komitean mietinnöt menevät uusiksi ja esimerkiksi päästäisiin eroon sosiaalidemokraattisen ammattiyhdistyksen lempilapsesta: siitä, että työmarkkinatuen korottaminen tietää aina ansiosidonnaisenkin korottamista. On outoa, että Vasemmistoliitossa unelmoidaan aseveliakselin ajoista kuin mitkäkin demarit, vaikka se itse kärsi siitä eniten nyt ja silloin. Ei ihme, että viimeistä galluppia lukuun ottamatta Vasemmistoliiton kannatuskäyrä on aina seurannut SDP:n käppyrää.

Yksi mahdollisuus jälleen hukattu profiloitua edistyksellisenä ja ennakkoluulottomana poliittisena liikkeenä, eikä menneisyydessä elävänä perinneyhdistyksenä, jona Kansan Uutiset haluaa markkinoida Vasemmistoliitoa ”historiallisilla katsauksillaan” sen sijaan, että pureutuisi tämän päivän ja tulevaisuuden poliittisiin kysymyksiin.

Advertisements