Rakas päiväkirja, en ole kirjoittanut sinulle pariin viikkoon. Aiheista on ollut runsaudenpula, tämä on lamaannuttanut. Mieleni on tehnyt kirjoittaa vielä Yhdysvaltojen presidentin vaihdoksesta huomauttaen, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa tuskin tapahtuu mitään muutosta jo senkin takia koska kuulemma niin sanotut neokonservatiivit ovat palaamassa demokraatteihin. Tästä on ollut jo juttua muualla, enkä siksi kirjoita siitä enemmän; minulla ei ole mitään uutta annettavaa keskusteluun. Menin vihdoin ja viimein tilaamaan Yhdysvaltojen itärannikon älymystön viikkolehden nimeltä The New Yorker ja jos sieltä löytyy joitain jänniä juttua, kirjoitan niistä tulevaisuudessa. Vaikka kyseessä on varsin tunnettu julkaisu, se ei kuitenkaan tulle jokaiseen suomalaiseen kotitalouteen?

Sitten mieleni teki muistella hieman Kosovon sotaa lukiessani siitä kun entinen Jugoslavian kansainvälinen rikossyyttäjä Carla Del Ponte on kirjassaan ihmetellyt sitä kun Kosovon sodassa Nato johto ja UCK:n eli Kosovon vapautusarmeijan rikoksia ei haluttu käsitellä tuomiosituimessa (tai edes niin sanottujen länsimaiden medioissa). Ne kun aiheuttivat toimillaan enemmän siviiliuhreja ja pakolaisia kuin Serbian armeija oli Naton aloittaessa pommitukset saanut aikaan. Minä taas ihmettelen mitä Del Ponten päässä oikein liikkui kun hän edes kuvitteli jotain tällaista.

Sitten suunnittelin irvailevani perusteilla olevalle Suomen konservatiivit puolueelle. Kuulemma vielä syksyllä puolueen puuhamiehet ja -naiset suunnittelivat nimeksi Suomen republikaanit. Onneksi he luopuivat republikaanien nimen tahraamisesta. Näillä konservatiiveilla kun ei ole mitään tekemistä Yhdysvaltojen Republikaanien politiikan kanssa. Republikaaneille kun vapaus on keskeinen arvo ja tähän kuuluu myös ihmisten oikeus etsiä onnea ja paeta sortohallituksia tai sisällissotia. Sen sijaan Suomen konservatiivit haluavat tiukempaa maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa. Heidän kannattaisi tutustua tarkemmin ihailemaansa Ronald Reaganiin: 1980-luvulla kamppailtiin siitä tulevatko kolmannenmaailman ihmiset, pakolaisiksi tai opiskelemaa yliopistoihin stipendillä – kyllä, ei ainoastaan niin, että opiskelukulut maksetaan vaan myös päivärahaa – , ensimmäiseen maailmaan, eli niin sanottuihin länsimaihin, vaiko toiseen maailmaan, sosialistisiin maihin. Voittaja oli se kumpaan pyrki enemmän pakolaisia tai opiskelijoita.

Lopuksi on tehnyt vielä kirjoittaa hieman siitä, missä vaiheessa väitöskirjatyöni on. Althusser-osuuden sain valmiiksi pari viikkoa sitten ja nyt olen hiljalleen alkanut koota referaattia Rosi Braidottin nomadi-trilogiasta. Tarkoitukseni on siis laittaa nämä kaksi keskustelemaan väitöskirjani ensimmäisessä osassa. Se olisi tarkoitus saada valmiiksi maaliskuussa, sitten siirryn väikkärikäsikirjoituksen toiseen osaan.

Advertisements