Rakas päiväkirja, seuraavassa mitä olen tehnyt ja miettinyt kuluneella viikolla:

Pikkujouluissa urakoiminen
Pikkujoulukausi on vilkkaimmillaan. Ensimmäiset pikkujoulut olivat perjantaina ja viimeiset ensiviikon maanantaina.

Eilen keskiviikkona oli sekä politiikan tutkimuksen laitoksen henkilökunnan että naistutkimuksen laitoksen henkilökunnan ja opiskelijoiden pikkujoulut. Ensimmäinen oli käytännössä kolmen ruokalajin menu ravintola Coussiccassa, jälkimmäinen vapaamuotoisempi ja rennompi tilaisuus järjestettiin kulttuurikahvila Hertassa. Kävin myös siellä kääntymässä.

Joulusiivous
Maanantaina ja tiistaina pyykkäsin, imuroin, puistelin lattioita ja luuttusin mattoja. Nyt kaikki on valmista siihen, että joulun jälkeen palaan puhtaaseen kotiin, uudenvuodenviettoon ja väitöskirjatyön pariin.

Yliopiston apuraha
Tulin siihen tulokseen, että alan nostamaan apurahaa heti tammikuusta alkaen; vuoden alusta olen jälleen täysipäiväinen tutkija (ja politiikan tutkimuksen laitoksen henkilökuntalainen).

Tenttivalvojana keväällä
Olen lupautunut (pientä korvausta vastaan) toimimaan yliopistolla tenttivalvojana keväällä pariin otteeseen. Niin ikään maaliskuussa järjestettävissä politiikan tutkimuksen päivillä lupauduin organisoimaan yhdessä yliopistolehtori Jaana Kuusipalon kanssa feministisen politiikan tutkimuksen työryhmää. Kyseiset päivät järjestetään Tampereella.

Väitöskirjatyö
Pikkujouluista, siivoamisista ja muista syistä johtuen väitöskirjatyö on ollut jälleen pysähdyksissä (paitsi tänään jatkoin althusserlaisesta metodista kirjoittamista), vaikka olen sen suhteen ihan täpinöissäni. Ennen joululomaa, pari päivää yritän vielä pyhittää sen kirjoittamiseen kokonaan.

Hyvinkäälle joulunviettoon
Keskiviikkona on viimeinen ”pakollinen” meno tänä vuonna: Tatten uuden hallituksen järjestäytymiskokous. Sen jälkeen poistun vajaaksi kahdeksi viikoksi Tampereelta nääs.

Intrepid Ipex
Asensin tiistai yönä ja keskiviikkona uusimman Ubuntun version, 8.10, tietokoneeseeni. Vaikka se sisältää kieltämättä parannuksia aikaisempiin versioihin, alkaa se olla liian raskas yli neljä vuotta vanhalle tietokoneelleni.

Tunisiaan?
Kuten aikaisemmin kirjoitin, olen unelmoinut etelänmatkasta, näinä pimeinä kuukausina kun aurinko ei paista, joko maaliskuussa tai lokakuussa. Luin jälleen yhtä Leif Salménin teosta, tällä kertaa hänen uusinta, Alas akropolilta. Se oli pettymys, jotenkin saivarteleva ja hätäisenoloinen verrattuna hänen aikaisempaan teokseen, Palatsi Bosporin rannalla, enkä jaksanut kahlata sitä edes kokonaan läpi. Mutta sen viimeistä esseetä, jonka Salmen oli kirjoittanut Tunisiassa, Monastirissa, lukiessani keksin kyseisen paikan olevan myös allekirjoittaneelle loistava lomakohde. Löhöisin rannalla, ottaisin kannettavan tietokoneen sekä tutkimuskirjallisuutta mukaani ja naputtelisin väitöskirjaa eteenpäin, jonain päivänä kävisin katsomassa Karthagon raunioita muistellen puunilaissotia.