Rakas päiväkirja, Naistutkimuspäivät lumisessa Pohjois-Karjalassa, Joensuun yliopistossa, olivat onnistuneet. Paikalle saapui lähes kaksisataa naistutkimuksen tutkijaa ja opiskelijaa ympäri Suomea, kuuntelemaan kutsuvieraiden luentoja, esittelemään omia seminaaripapereita, kommentoimaan ja keskustelemaan työryhmissä. Naistutkimuspäivien pääpuhujina olivat professori Andrea Peto, Miskolcin ja Keski-Euroopan yliopiston professori Unkarista, dosentti Aino Saarinen Oulun yliopistosta ja Aleksanteri-instituutista sekä professori Elina Vuola Helsingin yliopiston Renwall-instituutista. Peto käsitteli feministisen historiantutkimuksen metodologiaa rikoskirjallisuuden metaforaa käyttäen.

Latinalaisen Amerikan uskonnollisia naisia haastatellut Elina Vuola kysyi luennossaan, onko uskonto tai uskonnollisuus yksi naistutkimuksen sivuuttama ero, joka on jäänyt liian vähälle huomiolle. Vuola kutsui patriarkaaliseksi ekumenismiksi sitä, että uskontojen vanhoillisimmat voimat hakevat yhteistyötä jopa yli uskontorajojen torjuakseen oman uskontokunnan sisällä pyrkimyksen parantaa naisten tai seksuaalivähemmistöjen asemaa. Vuolan ehdotus uskontojen ja uskonnollisten naisten huomioon ottamisesta myös suomalaisessa feministisessä tutkimuksessa, ei saanut varauksetonta tukea luennon jälkeisessä keskustelussa.

Aino Saarinen oli huolissaan venäläisten avioliittomuuttajanaisten asemasta. Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, jos Suomessa maahanmuuttajanainen joutuu aviopuolisonsa pahoinpitelemäksi ja hän hakee avioeroa, ennen kuin on saanut kansalaisuuden, nainen joutuu maasta karkotetuksi. Väkivaltaisessa avioliitossa väkisin asumista Saarisen haastattelemat naiset kutsuivatkin ”lusimiseksi”. Saarisen mukaan poliittiset päättäjät eivät ole juurikaan osoittaneet mielenkiintoa tämän räikeän epäkohdan korjaamiseksi.

Oma työryhmämme herätti kiinnostusta enemmän kun olin kuvitellut. Pari vuotta sitten olisin ollut aivan täpinöissäni (kuten eräs joensuulainen asian ilmaisisi) koska työryhmäämme osallistui sekä Turun että Joensuun yliopiston naistutkimuksen professorit (puhumattakaan muista tutkijoista ja opiskelijoista). Mutta jos olisin tiennyt työryhmämme kiinnostavan, olisin toki hionut paperiani vielä lisää ja valmistellut suullisen alustuksen huolellisemmin. Nyt en ollut suunnitellut sitä laisinkaan.

Ensi viikonloppuna jatkan vähän samasta teemasta kuin naistutkimuspäivillä: käyn Pieksämäellä Vasemmistonuorten kurssilla puhumassa aatteista ja ideologioista samalla tavoin kuin olin vuosi sitten Helsingin Meriharjussa. Naistutkimuspäivillä esittämässäni paperissa esittelin Louis Althusserin tulkintaa marxilaiseksi ideologiateoriaksi. Marx ymmärsi ideologialla ihmisen tai yhteiskunnallisen ryhmän mieltä hallitsevien käsitysten ja ajatusten järjestelmää. Hänen käsityksensä ideologiasta erosi siten aikaisemmasta, jotka ymmärsivät ideologialla jonkin aatteen kokonaisuutta tai maailmankatsomusta. Althusserin mielestä Marx ei kuitenkaan koskaan esittänyt systemaattista teoriaa ideologiasta – esimerkiksi Saksalaisessa ideologiassa esitetty teoria ideologiasta ei ole marxilainen ideologiateoria. Sen sijaan Althusser itse uskaltautuu kirjoittamaan alustavan luonnostelman tällaiseksi teoriaksi. Ymmärrettäessä ideologiaa, onkin otettava huomioon sen kaksoisluonne: on olemassa yhteiskuntamuodostumista, tuotantotavoista ja niistä kehittyvistä luokkataisteluista juontuvia ideologisia rakennelmia, mutta on olemassa myös ideologia sinänsä; teoria ideologiasta yleensä, joka mahdollistaa edellä mainitut historialliset ideologiat. On siis tehtävä ero ideologian muodon ja ideologian sisällön välillä. Jälkimmäinen on sitä, mitä ideologialla yleensä ymmärretään: liberalismi, feminismi, sosialismi jne.

Althusserin luennan mukaan Marx ymmärtää kyseisessä kirjoituksessa ideologian ilmeisen positiivisessa yhteydessä, puhtaaksi harhaksi, illuusioksi tai uneksi. ”Ideologia ajatellaan siis mielikuvitukselliseksi rakennelmaksi, jonka teoreettinen asema ei lainkaan poikkea unen teoreettisesta asemasta Freudia edeltäneillä kirjoittajilla” (Althusser 1984, 115). Althusser mukaan ideologia on freudilaisen alitajunnan tapaan tiedostamaton. Tarkemmin, Althusser antaa ymmärtää marxilaisen ideologiateorian olevan Freudin psyykeen topiikan kanssa (kutakuinkin) analogisia ja ideologian ilmenevän psykoseksuaalisissa kehitysvaiheissa ja sitä kautta kunkin yksilön myöhemmässä elämässä heijastuen yhteiskuntapolitiikkaan. Tätä hän tarkoittaa kirjoittaessaan, että ideologialla ei ole historiaa, mutta sillä on historiallisuus: ideologia ilmenee konkreettisissa historiallisissa yksilöissä, ei sen ulkopuolella.

Jotta asiat eivät menisi liian monimutkaisiksi – Vasemmistonuorten kurssi on nimeltään Opi perusasiat – taidanpa puhua ensi lauantaina vain ja ainoastaan ideologioiden sisällöstä.

Alkutalvi on muistuttanut muutenkin vuodentakaista. Viime torstaina Tampereen yliopiston tieteentekijöiden liitto TATTE:n vuosikokouksessa lupauduin järjestön viihdytysvastaavaksi. Kokous pidettiin ravintola Veganissmossa, jossa niin ikään vuosi sitten järjestettiin Politiikan tutkimuksen laitoksen pikkujoulut. Ravintola ei edelleenkään saa varauksetonta kannatustani ajatellen safkan maustamattomuutta ja olutvalikoiman suppeutta tai ravintolan sisustusta – ja hintatasoa (vaikka nyt ei tarvinnut itse maksaa).

Tällä – ja luultavasti myös seuraavalla – viikolla jatkan kirjoittamista siitä, kuinka Althusser pyrki yhteensovittamaan psykoanalyyttisen diskurssin ja marxilaisen ideologiateorian. Lainasin myös historioitsija Eric Hobsbawnin klassikkoteoksen Rosvot. Kyseessä on tutkielma ”sosiaalisesta rosvoudesta”, ryöstäjistä ja lainsuojattomista, joita tavallinen kansa tai julkinen mielipide ei ole aina pitänyt pelkästään rikollisina vaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden puolustajina tai jopa vastarintataistelijoina. Tähän kirjavalintaan innoittivat uutiset Afrikan sarven rannikolla toimivista merirosvoista, vaikka Hobsbawn ei käsittele merirosvoja laisinkaan. Kun olen saanut edellä mainitun teoksen luettua kokonaan, voisin pohtia päiväkirjassani enemmänkin merirosvouksen poliittisuutta sekä suhdetta kolonialistisiin käytäntöihin, jos vain ennätän.

Advertisements