Rakas päiväkirja, vaaliennusteeni piti tällä kertaa valtakunnallisella tasolla kohtalaisen hyvin paikkaansa mukaan luettuna Keskustan kannatuksen romahtamisen. Sen sijaan Tampereen tuloksesta täytyy tehdä tiettyjä huomioita. Valtakunnallisesta tendenssistä poiketen Kokoomus menetti kaksi paikkaa. Tosin toisen paikan menettämiseen syynä on se, ettei tällä kertaa Kokoomus tällä kertaa RKP:n kanssa. Demarien tappio oli hieman syvempi kuin oletin ja SKP onnistui kuin onnistuikin säilyttämään ainoan valtuutettunsa, vaikka äänimäärä laski. Vasemmistoliitto jäi lupaamastani lisäpaikasta muutaman äänen päähän.

Vihreiden kolme lisäpaikkaa on huomattava lisäys ottaen huomioon, että Vihreät ovat olleet Tampereella viimevuosina lähinnä Kokoomuksen apupuolue. Miksi Kokoomus kärsi Tampereella ”hallituspuolueen” vastuusta, vaikka se on pystynyt nähdäkseni paljon paremmin ajamaan poliittisia tavoitteitaan kuin Vihreät? Joko Vihreitä äänestäneet eivät tästä tiedä, eivät välitä tai ajattelevat, että nyt Vihreiden painoarvo XL-ryhmässä syystä tai toisesta kasvaa ja politiikan suunta muuttuu. Viimeinen valitettavasti taitaa olla metafysiikkaa koska jos nykyinen kokoonpano jatkaa, Tampereen pormestarinakin jatkaa Timo P. Nieminen, joka pari päivää sitten Aamulehdessä sanoi, että raitiovaunuliikenteen kehittäminen seuraavan valtuustokauden aikana ei ole ajankohtaista. Hän myös kannattaa kalervokummolahallin rakentamista Sorsapuiston hiekkakentälle.

Omalta osaltani tavoitteet toteutuivat: tavoitteenani oli saada ainakin kymmenen ääntä etten olisi viimeinen Vasemistoliiton listalla; sain 11 ääntä ja olin kolmanneksi tai neljänneksi viimeinen. Opin, että jokainen ääni on ansaittava joko muistuttamalla entisiä, nykyisiä ja tulevia ystäviä äänestämisestä tai ottamalla muuten kontaktia ihmisiin. Luukuttamisesta ei ollut mitään hyötyä, ja koska tunnen torinlaidalla vaalimökillä pönöttämisen itselleni vieraaksi ja epämukavaksi, tuskin lähden enää ehdolle mihinkään vaaleihin. Mieluummin toimin taustateoreetikkona. Kiitän kuitenkin itseäni ja muita, jotka antoivat äänensä minulle.

Pitäisikö vielä sanoa jotain syvällistä Vasemmistoliiton tilasta? Se, että Vihreät menivät ohi, ei ollut mikään yllätys tai merkkipaalu. Valtakunnallinen kannatus olisi voinut olla vieläkin heikompi, päätin olla tyytyväinen, jos se pysyy yli kahdeksan prosentin. Sen sijaan se, että Vasemmistoliiton kannatus pohjautuu edelleen suuriin ikäluokkiin ja nuoria nousevia tähtiä ei juurikaan ole, on suuri pettymys joka paljastuu tarkastellessa Vasemmistoliiton läpi päässeitä valtuutettuja. Näihin vaaleihin asti jaksoin uskoa, että Vasemmistonuorten ansiosta olisi nousemassa uusi poliittisesti aktiivinen vasemmistolainen sukupolvi, joka seuraavissa eduskuntavaaleissa alkaa kompensoimaan luonnollisesta poistumasta johtuvaa puolueen kannatuksen laskua, mutta tämä ei näytä pitävän paikkaansa. ”Punavihreää” sukupolvea ei ole tai se on niin marginaalinen ja sisäänpäinkääntynyt, ettei sillä ole merkitystä valtakunnanpolitiikassa. Se, että muutama 20-kymppinen valittiin joissain suuremmissa kaupungeissa varavaltuutetuksi, ei riitä pitämään yllä edes Vasemmistolitoon nykyistä kannatusta, puhumattakaan kannatuksen kasvattamisesta.

Advertisements