Rakas päiväkirja, ei voi sanoa muuta kuin, että seuraavan kerran matkustan mukavasti lentokoneella (olkoon se epäekologisempaa kuin bussilla ja laivalla matkustaminen tai ei), vaikka bussimatkailussa hyvässä toveriporukassa on oma viehätyksensä. Toiseksi on syytä varmistaa vielä kerranmajoituksen saatavuus, ja kolmanneksi kannattaisi orientoitua etukäteen tai kysyä itseltään mitä matkalta odottaa ja noudattaa tätä suunnitelmaa. Seuraa reportaasi matkasta Euroopan sosiaalifoorumiin Ruotsin Malmöön.

Matka Malmöön alkoi Turun kautta laivalla Tukholmaan tiistai-iltana. Aamulla nousimme bussiin ja ajoimme pysähtyen mm. Vätternin rannalla olevalla Värdshusissa Malmöön, jossa olimme myöhään iltapäivällä. Kaupungin kaikki hotellit, majatalot ja hostellit olivat täynnä. Niinpä seurueestamme ne , jotkaeivät olleet etukäteen varanneet majoitusta, lähtivät kohti Lundia tai Kööpenhaminaan yöksi. Itse kuuluin jälkimmäisiin. Otin vuodepaikan Danhostelsista kahdeksi yöksi koska päätin suunnitelmista poiketen viettää torstain Köpiksessa ja palata Malmöön seuraamaan ESF:n paneeleita ja seminaareja vasta perjantaina.

Kööpenhamina on säilyttänyt viehätyksensä. Kolme vuotta sitten kolusin ydinkeskustan varsin tehokkaasti joten nyt päätin, yhdessä tovereiden kanssa, käydä tutustumassa kuuluisaan Christianian vapaakaupunkiin. Se oli pieni ja viehättävä alue täynnä hippejä, kasvisravintoloita ja graffitteja. Illalla suuntasimme Tivoliin, jonne pääsi sisään ja sai rannekkeen 100 kruunulla – Tivolin kesäkauden sulkemisviikon tarjous. Vaikka Tivolissakin olen käynyt aikaisemmin, en muistanut kuinka sadunomainen paikka se oli astuessa sisään illan hämärtyessä ja valojen loistaessa suihkuläheistä puolikkaan sinfoniaorkesterin soittaessa lavalla.

Perjantaina palasin Malmöön. Myöhästyin paneelista, mitä oli tarkoitukseni mennä kuuntelemaan aamupäivällä ja alkuilta kului rinkan viemisessä kaupungin laidalla sijaitsevalle leirintäalueelle – edellisenä päivänä olin kuullut että siellä oli puolijoukkuetelttoja, jonne kuka tahansa foorumilainen voi majoittua maksutta. Välissä kuitenkin osallistuin panelistina yhteen keskustelutilaisuuteen ENDYL:in kutsumana. Esitykseni ei ehkä sopinut sen aiheeseen parhaalla mahdollisella tavalla: otsikkona oli Women’s human rights; alustin feminismin teorioista. Onneksi paikalla ei ollut juuri muita kuin tuttuja vasemmistonuoria joten se siitä.

Illalla palasin keskustaan ja päädyin kadunvaltaustapahtumaan, joka käsittääkseni ylitti uutiskynnyksen jopa Suomessa koska sen aikana rikottiin yhden pankin ikkunat ja poltettiin kuulemma yksi auto (mitä en nähnyt). Sosiaalidemokraattisen kansankodin poliisi kuitenkin osasi hommansa: toisin kuin Suomessa Smash Asemin yhteydessä tai Tanskassa poliisi Ungdomshusetin mielenoistuksissa, poliisi blokkasi kulkueen, mutta muuten tyytyi seuraamaan tilannetta sivusta. Paikalla saapuneet poliisin provokaatiota odottaneet mustahuput poistuivat paikalta kun eivät saaneetkaan tapella ja tilanne rauhoittui. Kuulin huhun, että Ruotsin poliisi uhkasi sen sijaan pidättää tanskalaisia aktivisteja varjostamaan saapuneet siviilipukuiset Tanskan poliisit, jos he aiheuttavat ongelmia.

Itse kävin tilanteen rauhoituttua katsomassa rikottuja ikkunoita ja poliisirivistöä, mutta en tohtinut niistä ottaa valokuvia. Täältä kuitenkin löytyy jotain kuvia matkasta – mukaanluettuna kauempaa poliisirivistöstä ottamani kuva.

Lauantaina oli vuorossa loppumielenosoitus, johon osallistui useampi tuhat ihmisitä kaikista niistä järjestöistä ympäri Eurooppaa ja maailmaa, jotka olivat mukana Euroopan sosiaalifoorumissa. ESF:ssä huomiota herättävä asia oli se, kuinka LO eli Ruotsin SAK oli vahvasti mukana kaikessa. Suomessa ainoastaan Vasemmistoliittoa lähellä olevat liitot, eli käytännössä Rakennusliitto, on ollut mukana sosiaalifoorumiprosessissa. Mutta Ruotsissa on ammattiyhdistysliike, ei ammattiyhdistysinstituutio. Niin ikään Ruotsin sosiaalidemokraatit olivat mukana kuvioissa, Suomessa eivät olisi olleet, lukuun ottamatta ehkä jotain vasemmistolaisesti ajattelevia demarinuoria (joita nytkin Suomesta oli muutama tullut mukaan). Ruotsi muutenkin näytti jälleen parhaat puolensa: siellä ihmiset ovat iloisia, kauniita ja lähimmäisestä pidetään huolta (aivan konkreettisesti korkealuokkaisella sosiaaliturvalla) – ja jopa poliisi on ystäväsi.

Viikontakaisessa Viikkolehdessä olikin filosofi Tommi Uschanovin haastattelu, jossa hän huomautti siitä kuinka Ruotsissa sosiaalidemokraattinen kansankoti-ideologia on onnistuttu yhdistämään isänmaallisuuteen. Suomessa isänmaallisuus ymmärretään, jos ei nyt kypäräpappimeininkinä, niin ainakin maalaisliittolaisena surumielisyytenä tyyliin suo, kuokka ja Jussi.

Paluumatka alkoi lauantaina ja Tampereella takaisin olin sunnuntaina ennen puoltayötä. Alun perin tarkoitukseni oli palata vuorokautta myöhemmin maanantai-iltana. Laivaostokset olivat melkeinpä ainoa asia missä ennakkosuunnitelmani pitivät paikkansa: valkoista Tobleronea ja pullo 15-vuotiasta Glenfiddich mallasviskiä.

Mainokset