Rakas päiväkirja, olin tänään useampaan kuukauteen ensimmäistä kertaa Tampereen yliopiston tieteentekijöiden liiton kokouksessa. Keväällä skippasin muutaman kokouksen enkä muutenkaan ole ollut kovin aktiivinen hallituslainen. Mutta nyt olen päättänyt ryhdistäytyä myös Tatten suhteen, vaikka statukseni suhteessa yliopistoon on epämääräinen. Kokouksessa keskusteltiin Tatten nettisivujen uudistamisesta, yliopistoallianssin hallinnosta ja siitä kuinka jäseniä saataisiin ammattiliittoon enemmän. Keskustelunaiheet olivat siten pääpiirteittäin samoja kuin talvella. Silti tunnustan olleeni erinomaisen pihalla kaikesta, vaikka aikaisemmin olen kuvittellut olevani kiinnostunut yliopistohallinnosta ja korkeakoulupolitiikasta.

Maanantaina kävin hakemassa kymmenennenkerran opiskelukorttiini tarran ja Tamyn kalenterin. Järkytyksekseni marjapuurokirjaa eli opetusohjelmaa ei enää jaeta opiskelijoille. Olisin tarvinnut sitä pitkästä aikaa: viikonloppuna keksin jättäväni väitöskirjan kirjoittamisen vähemmälle ja palaavani vielä kerran koulunpenkille. Suorittaisin perus- ja aineopinnot aikuispedagogiikasta nyt alkavana lukuvuotena? Lopullista päätöstä en ole tehnyt.

Aikuispedagogiikan opintoja puoltaa kaksi asiaa. Ensinnäkin olen viettänyt kevään ja kesän aikana niin rentoa elämää, että pitkäjänteiseen tutkimustyöhön palaaminen vaatii shokkihoitoa: en usko tiiviinkään ohjelman (luennoilla käymisen parikolme kertaa viikossa ja kirjatentteihin lukemisen) niinkään hidastavan väitöskirjatyötä kuin tuovan arkeen jälleen rytmiä jolloin tutkimustyökin sujuisi intensiivisemmin ainakin niinä päivinä kun ei ole luentoja tai seminaareja. Toiseksi aikuispedagogiikan opinnot parhaassa tapauksessa laajentaisivat uravaihtoehtoja yhteiskuntatieteiden tohtoriksi väittelyn jälkeen: yliopistomaailman ulkopuolella, kuten työväen- ja kansalaisopistoissa sekä ammattikorkeakoulussa, arvostetaan kasvatustieteellisiä opintoja.

Kysyttäessä mitä aion tehdä tohtoroitumisen jälkeen olen viime aikoina sanonut muuttavani Helsingin Flaxi- eli Munkkiniemeen hippikommuuniin ja alkavan tutkijaksi jos onnistun saamaan postdoc-apurahan tai viransijaisuuden yliopistolta, vapaaksi tutkijaksi jos voitan lotossa, tai sitten menen Mari-Helmin kauneussalonkiin (kyseinen yritys perustetaan kesäkuussa vuonna 2010) oppisopimuksella kouluttautumaan parturikampaajaksi. Aikuispedagogiikan opinnot voisivat tuoda neljännen uravaihtoehdon: kansalaisopiston yhteiskuntatieteiden ja/tai filosofian opettaja. Tutkimustyötä jatkaisin harrastuksena.

Aikuispedagogiikan opintoja vastaan on se, ettei niistä ole välttämättä mitään hyötyä. Ne eivät anna sinänsä opettajan pätevyyttä mihinkään (ainoastaan aikuispedagogiikan pääaineopiskelijoilla on syventävissä opinnoissa harjoittelujakso jossain aikuisoppilaitoksessa). Niin ikään on hyvä kysymys kuinka paljon aikuispedagogiikan perus- ja aineopinnoissa on uutta allekirjoittaneelle. Opinto-oppaasta kun löytyy samoja teoksia joita olen jo lukenut sosiologian tai moraali- ja yhteiskuntafilosofian opintojen yhteydessä tai oma-aloitteisesti.

Advertisements