Rakas päiväkirja, kesän viimeinen kuu alkaa perjantaina. Istuessani iltaa parvekkeella auringonsäteet eivät enää jaksa lämmittää kuin vielä pari viikkoa sitten. Yöt ovat silti lämpimiä – on iltaterassien kuukausi (jolloin minut niin usein löytää Telakalta).

Olen jättämässä hiljalleen Rakkauden kesää ’08 taakseni ja palaamassa väitöskirjan pariin. Mitä tuosta kesästä jäi jäljelle?

Halu elää jälleen askeettisesti ja erakoitua – palata väitöskirjatyön pariin!

En ehkä puhuisi rakkaudesta, mutta sosiaalista elämää olen viime kuukaudet viettänyt ystävien ja tovereiden kanssa enemmän kuin vuosiin yhteensä, mikä näkyy siinä, etten juurikaan ajatellut väitöskirjaani. Rahaa ruokaan ja juomaan on kulunut kohtuuttomasti (oppiminen elämään jälleen vaatimattomasti vaatii ponnisteluita); ruokahaluni on ollut erinomainen, ruumis voinut hyvin ja henkinen vireystila loistava; kevään ja alkukesän ahdistuneisuudesta ei ole merkkiäkään. Todellakin! Kesä on puolustanut paikkaansa.

Rakkauden kesä ’08 muistutti minua siitä, etten ole menettänyt elämässäni mitään uhratessani viimeiset kymmenen vuotta yliopisto-opinnoille ja tutkimustyölle. Se on tehnyt elämästäni merkityksellisestä. Mitä enemmän olen viettänyt sosiaalista elämää, sitä vähemmän se on aina antanut minulle. Yritin kyllä kesän aikana tosissaan ymmärtää seuratessani ystävieni elämää miksi niin monella ihmisillä on pakollinen tarve seurustella tai etsiä seurustelukumppania. En löytänyt pihviä: menen ravitsemusliikkeisiin jatkossakin juttelemaan ystävien ja tovereiden kanssa sekä ennen kaikkea juomaan kaljaa, en vilkuilemaan naapuripöytiin (kuten niin monilla muilla syystä tai toisesta on tapana).

Tällä viikolla minun olisi pitänyt pitkästä aikaa hioa artikkelia kyborgeista ja suunnitella väitöskirjan johdantoluvun rakennetta, lähinnä olen ottanut Sorsapuistossa arskaa ja järjestellyt kotia. Siivosin ullakon lopputuloksena yksi kassillinen vaatteita UFF:ille vietäväksi, kolme pahvilaatikollista tavaroita kirpputorille, kaksi pahvilaatikollista tavaraa päätin säilyttää tavaroita ja vaatteita toistaiseksi ja yhden pahvilaatikollisen kannoin suoraan roskikseen. Nyt on hyvä mieli kun kaikki kaapit ja komerot ovat järjestyksessä ullakkoa ja kellaria myöten eikä mistään löydy luurankoja.

Mainokset