Rakas päiväkirja, muutama tarkennus teesiini keskustalaisista Suomen republikaaneina. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä kuinka Keskustan kannatus rakentuu samalla tavoin kuin Yhdysvalloissa republikaanien: peruskannatus rakentuu konservatiiviselta maaseudulta, vaikka puolueen eliitillä on tiiviit ”vuorovaikutussuhteet” liike-elämään, toivosukareihin ja jormaolliloihin. Maaseudultakin muuttaneet Keskustan kannattajat suosivat amerikkalaista elämäntyyliä: hajanaista kaupunkirakennetta à la Nurmijärvi ja omakotitaloasumista, yksityisautoilua ja sen varaan rakennettavia kauppakeskuksia (engl. shopping mall).

Keskustan talouspoliittiseen ideologiaan kuuluu se, että jo entisestään maan- ja metsänomistajille annetaan tulonsiirtoja, vaikka talouspoliittisesti järkevämpää olisi verottaa puiden kaatamattomuudesta; vaaditaan vapaata kilpailua ja ammattiyhdistysten valtaa halutaan kaventaa, mutta samaan aikaan kaikista periaatteista ollaan valmiita luopumaan kun peruskannattajien edut ovat vaarassa. Keskustan sosiaalipoliittisista linjauksista kertoo se, että samaan aikaan puolue haluaa syrjäyttää heikko-osaisimmat nuoret yhteiskunnasta karsimalla työttömyysturvaa ja muita sosiaalisia ja poliittisia oikeuksia, mutta samalla vaatii opiskelijoita tekemään enemmän lapsia (kuten olemme tälläkin viikolla saaneet lukea lehdistä). Keskustan talous- ja sosiaalipolitiikka noudattaa monia republikaanien edustamia arvoja.

Näiden lisäksi Keskustan peruskannattajien suhde Euroopan unioniin ja Natoon on kuvaava. Samalla tavoin kuin Yhdysvalloissa republikaaneissa on runsaasti liittovaltion vastaisuutta Keskustassa arvostellaan tavantakaa EU:ta. Ei myöskään ole itsestäänselvää, että kaikki republikaanit kannattaisivat Yhdysvaltojen sotimista ulkomailla – ainakaan jos Yhdysvaltojen valta-asemaa suhteessa Pohjois-Atlantin puolustusliiton maihin ja muihin liittolaisiin ei tuotaisi kokoajan esille. Enemmän kuin George W. Bush ja Collin Powell perusteli Irakiin hyökkäämisen tarpeellisuutta ulkomaille, oli puheet suunnattu oman puolueen epäilijöille.

Suomessa Eduskunnan oikeisto vs. vasemmisto -jako on periytynyt Ranskan Suuren vallankumouksen jälkeen muodostetun kansalliskokouksen paikkajaosta, jossa monarkian kannattajat (feuilantit) istuivat oikealla ja radikaalit (jakobiinit) vasemmalla. Historiallisesti se, että Kokoomuksen kansanedustajat istuvat oikeammalla Eduskunnassa kuin Keskustan, on mielekäs: Maalaisliitto ei koskaan kannattanut Suomeen monarkiaa ja kun taas Kokoomus perustettiin nimenomaan ajamaan monarkiaa Suomeen samoin kuin RKP (jonka kansanedustajat ovat äärioikealla Eduskunnassa).

Politiikan tutkimuksessa oikeisto/vasemmisto -erottelun rinnalla tehdään usein jaottelu puolueiden välillä myös konservatiisuus vs. liberaalisuus -akselilla. Niin ikään puhuttaessa poliittisesta oikeistosta tai vasemmistosta tarkoitetaan suhtautumista talouspolitiikkaa, ei sitä minkälaisen poliittisen järjestelmän tai valtiomuodon puolue tai poliitikko haluaa – valitettavasti. Nämä kategoriat ovat heijastumia siitä tosiasiasta, että politiikan tutkimus on par excellence angloamerikkalainen tiede.

Suomalaisessa politiikan tutkimuksessa puolueiden konservatiivisuus vs. liberalismi -akselin indikaattorina on esimerkiksi käytetty parin vuodentakaista äänestystä Eduskunnassa homo- ja lesboparien oikeudesta hedelmöityshoitoihin. Se kun korreloi hyvin myös kansanedustajien muiden elämän ja -maailmankuvallisten kysymysten kanssa. Sen mukaan Keskusta on Suomen vanhoillisin puolue yhdessä Kristillisdemokraattien ja Perussuomalaisten kanssa. Vapaamielisimpiä ovat Vihreät ja Vasemmistoliitto. Sen sijaan Kokoomus ei ole juurikaan sen konservatiivisempi puolue kuin Sosiaalidemokraatit, vaikka se esimerkiksi EU:ssa kuuluu konservatiiviryhmään.

Todellakin! Vaikka Kansallinen kokoomus on valtio-opillisesti konservatiivinen, on se monissa asioissa vapaamielisempi kuin edellä mainitut kolme puoluetta tai jopa SDP. Tämä selittyy sillä, että aristokraattinen elämänasenne on tiettyyn rajaan asti suvaitsevaista. Keikarointi muuttuu ongelmaksi vasta kun siitä tulee julkista tai kansan alkaa käyttämään samalla tavoin kuin herrat. Esimerkiksi taitelijoita ja heidän yksityiselämän oikkujaan kokoomuslaisuus on aina suvainnut paremmin kuin keskustalaisuus. Nykyäänhän tunnetaan jopa sellainen ambivalenssi käsite kuin boheemiporvari. Vaikka Republikaaninen puolue on Kokoomuksen sisarpuolue Yhdysvalloissa, väitän Keskustan (vahvistettuna Kristillisdemokraateilla ja Perussuomalaisilla) olevan lähempänä republikaaneja, tasavaltalaisia, ja Yhdysvaltojen olevan vailla Kokoomuksen kaltaista aristokraattista puoluetta.

Advertisements