Rakas päiväkirja, keskustalainen pääministeri Matti Vanhanen ehdottaa suurempia veronalennuksia kuulemma kuin hallitusohjelmaan on kirjattu. Vihreät kiiruhtivat tukemaan Vanhasen ehdotusta jotteivät erottautuisi edukseen hallituksessa. Samaan hengenvetoon Vanhanen tyrmää SDP:n uuden puheenjohtajan Jutta Urpilaisen esityksen kunnallisten päivähoitomaksujen poistamisesta. Ei ole epäilystäkään siitä, ettei Urpilainen olisi moista ehdottanut jos demarit olisivat hallituksessa, mutta esityksestä tuli Vanhasen kömpelyyden takia onnistunut. Kun Vanhanen samanaikaisesti puhumaan veronkevennyksistä ja kieltäytyy tarkistamasta päivähoitomaksuja, niin mielikuvayhtälö on selkeä valistuneille kansalaisille: keskiluokalle ja yläluokalle lisää tulonsiirtoja yksinhuoltajilta ja alempien yhteiskuntaluokkien naisilta, jotka todellisuudessa tuottavat suuren osa tämänkin maan bruttokansantuotteesta ilman mitään niin sanottuja maatalous- tai yritystukia.

Ongelma vain on, etten juurikaan ole tavannut valistuneita kansalaisia keskustalaisten joukosta. Keskustan äänestäminen kun ei perustu järkisyille, vaan siihen kasvetaan. Sitä paitsi suurin osa keskustalaisista äärimmäisessä konservatiivisuudessaan ja ahdasmielisyydessään ihailee porvarillista perhemuotoa, jossa mies käy töissä ja nainen hoitaa lapsia kotona; tuloerojen kasvusta yhteiskunnallisena ja eettisenä kysymyksenä ei välitetä, vaan se nähdään jopa suotavana niin kauan kun se ei osu omaan nilkkaan (ja silloinkin se selitetään jollain tavalla pois ja jatketaan Keskustan kannattamista); retoriikassa puolustetaan pienyrittäjyyttä, mutta ostoksen tehdään S-marketin monopolista tai Ideaparkeista, jotka nimenomaan ajavat yksityisyrittäjiä konkurssiin. Jos omatunto alkaa liian paljon kolkuttamaan kekustalaista, mennään kokoperheen voimin sunnuntaikirkkoon jottei itse tarvitsisi miettiä eettisiä kysymyksiä, hyvän ja pahan käsitteitä.

Tänään Iltasanomat on myös kiitettävästi jatkanut Vasemmistoliiton vaalirahakuvioiden selvittämistä. Tosin lehti käyttää ilmaisua sotku, mutta ihmettelen vain missä sotku on? En näe mitään sotkua, vaan hyvin loogisen toimenpiteen, jolla nimenomaan yritetään välttää jääviydet. Kyse on siis siitä, että Yrjö Sirolan säätiö, jonka hallituksessa vaikuttaa Vasemmistoliiton puheenjohtaja Martti Korhosen elämänkumppani, on antanut rahaa Ohjelmatyö ry:lle ja se taasen eteenpäin Korhosen vaalikassaan. Ongelmia olisi tullut silloin jos Sirolan säätiö olisi rahoittanut suoraan Korhosen vaalikampanjaa. Toinen kysymys on se, että mitä sanovat Sirolan säätiön säännöt vaalirahoituksesta. On hyvä, että niistä keskustellaan. Kun aikoinaan aloitin väitöskirjan kirjoittamista, niin lähetin Sirolan säätiöönkin apurahahakemuksen – turhaan. Nyt kun Sirolan säätiön todellisista tarkoitusperistä muistutetaan oikein lehdistön taholta, niin irtoaisikohan rahaa allekirjoittaneellekin helpommin?

Pari päivää sitten lehdissä taasen ihmeteltiin kuinka Vasemmistonuoret jakavat niin ikään toisen säätiön kautta rahaa. Myös kyseisessä jutussa vihjailtiin, että kansanedustaja Paavo Arhinmäen vaalirahoituksessa olisi jotain outoa. Vasemmistonuoret – kuten muutkin poliittiset nuorisojärjestöt halujen ja kykyjen mukaan – rahoitti omia eduskuntavaaliehdokkaitaan. Arhinmäki oli vielä eduskuntavaalien aikaan tarpeeksi nuori saadakseen rahaa Vasemmistonuorilta. Jokainen ehdokkaana ollut Vasemmistonuori, joka haki rahoitusta keskustoimistolta, sai noin 500 euron perusavustuksen ja enemmänkin jos Vasemmistonuorten hallitus katsoi kampanjan olevan uskottava tai sen tuovan kriittisiä ääniä vaaleissa tai nostattavan jonkin ehdokkaan osakkeita seuraavissa vaaleissa. Arhinmäen vaalikampanjaa pidettiin kaikista tärkeimpänä ja siksi hän myös sai eniten rahaa.

Mitä Ohjelmatyö ry:hyn tulee, on sen toimintatapoja kritisoitu voimakkaasti myös puolueen sisältä ja Vasemmistonuorista. On ymmärrettävää, että vaaleissa on kärkiehdokkaita, jotta puolue saisi enemmän paikkoja eduskuntaan kuin ”äänimäärä oikeuttaisi”. Mutta on ongelmallista kun rahoituspäätökset tehdään enemmän tai vähemmän suljettujen ovien takana ja puolueen vanhuksiin näyttäisi edelleen vaikuttavan vanhat osapuolijaot. Itseäni häiritsee ennen kaikkea sukupuolijakauma: vasemmistolaisia naisia olisi pitänyt tukea huomattavasti voimakkaammin kuin nyt tehtiin. Sen sijaan oikeistolaisella valtamedialla ei pitäisi olla mitään valittamista Ohjelmatyö ry:n toimintavoista. Se kun tuki voimakkaasti esimerkiksi ydinvoimaa kannattavia ay-taustaisia Vasemmistoliiton ehdokkaita eikä mitään ituhippi-idealisteja.

Advertisements