Rakas päiväkirja, sunnuntain kunniaksi tein kasvisruokaa: lehtisalaatin, oliiveilla, tomaateilla ja kurkulla sekä paahtoleipiä vuohenjuustolla ja pestolla. Kaiken lisäksi edellisellä viikolla käytin kahvin kanssa soijamaitoa ja siirryin lajittelemaan tavallisen talousjätteen ja biojätteen erikseen. Yhden hengen taloudessa biojätteiden määrä on niin vähäinen, että olen epäillyt jätteiden erittelyn mielekkyyttä varsinkin sen jälkeen kun edellisessä asunnossani banaanikärpäset muuttivat joka syksy asumaan roskiksessa lymyileviin kahvinpuruihin. Paperinkierrätystä olen harjoittanut jo aikaisemmin. Olenpa eettinen kuluttaja!

Jos vakavasti ajattelee, niin vasemmistolainen kuin olenkin, olen hyvin kriittinen tai vakavana eettisyydestä puhuttaessa. Kysyn aina mitä on eettisyys, mitä sillä tarkoitetaan? Sillä kun nykyään näyttää olevan mahdollista perustella melkein mitä tahansa. Eettisyydellä on tyhjä merkitys siinä missä vaikkapa käsitteellä demokratia ennen kuin sen sisältö määritellään. Kaiken lisäksi eettisyyden sisällöttömyys (samoin kuin käsitteen demokratia vulgaari käyttö) nivoutuu niin kyseenalaisen hyvin kapitalismiin: puhutaan siis eettisestä kuluttajuudesta tai eettisestä sijoittamisesta.

Aina välillä olen vakavasti miettinyt kasvissyöjäksi ryhtymistä, mutta kyseessä ei ole ollut niinkään poliittiset tai eettiset syyt kuin se, että olen huomannut monien kasvissyöjien olevan yksinkertaisesti taitavimpia kokkeja kuin kokolihaa syövien tavispalleroiden. Kaikkihan sen tietää, että puhe puhtaasta suomalaisesta ruuasta on lähinnä mainoskikka. Ainakaan perinteinen suomalainen ruoka, jota maustetaan lähinnä rasvalla, suolalla ja edistyksellisimmät jopa valkopippurilla, ei ole terveellistä. Sen todistavat jo tilastot sydän- ja verisuonitaudeista. Ongelmaksi pohdinnoissani on noussut kuitenkin se, että joutuisin alkamaan samantien vegaaniksi koska en muutenkaan syö juurikaan juusto- tai maitotuotteita (tänään tein poikkeuksen). Proteiinien hankkiminen ainoastaan soijasta, tofusta ja seitanista ei ainoastaan supistaisi eikä laajentaisi ruokatottumusteni ja makujen kirjoa, vaan ruuanlaittoon menisi entistä enemmän aikaa. Vaikka tykkään kokkailla toisinaan, on päiviä jolloin olen patalaiska tekemään safkaa ja suuntaan liian helposti snägärille jos ei muuta ole saatavilla.

Kolmanneksi kasvissyöjäksi tai vegaaniksi ryhtymistä en näe niinkään kapinana vai vaihtoehtona nykyiselle järjestelmälle, vaan mielestäni se on yksi porvarillisen hegemonian ja kapitalistisen tuotantokoneiston luoma kuluttajasubjektina olemisen muoto, turhan helppo identifioitumisen kohde.

Vanha hyvä opiskelijatoverini on saanut valtio-opin gradunsa valmiiksi hiljattain. Sen nimi on mielenkiintoisesti Kuluttamalla maailmaa muuttamaan? – Poliittisen kuluttamisen teorian marxilainen tarkastelu. Tulen varmasti referoimaan sitä kun saan sen käsiini.

Mainokset