Rakas päiväkirja, sen lisäksi, että olen itse lupautunut kunnallisvaaliehdokkaaksi Vasemmistoliiton listoille, olen toisen vasemmistoliittolaisen ehdokkaan, Mari-Helmi Pirhosen, vaalipäällikkö. Tapasin hänet ensimmäistä kertaa lähes kaksi vuotta sitten alkusyksyisellä leirillä Tampereen Kämmenniemessä. Hän oli juuri muuttanut Tampereelle Kotkasta opiskelemaan parturikampaajamaskeeraajaksi. Olin ylpeä hänestä jo tuolloin: näin hänessä yhteiskunnallisesti tiedostavan naisen, joka piti tyylikkäästi ja kauniisti huolta feminiinisyydestään.

Myöhemmin olen oppinut tuntemaan Pirhosen älykkäänä, hilpeänä ja sivistyneenä nuorena naisena: jos kaipaan vinkkejä mitä kaunokirjailijoita kannattaa lukea, kysyn niitä häneltä. Ystäväksi Pirhonen otti minut kun tulin hänen syntymäpäivilleen keväällä vuonna 2007; kesän ja syksyn aikana tutustuimme toisiimme paremmin Tampereen yöelämässä pitäessäni Pirhoselle seuraa kun hänen silloisella seurustelukumppanillaan (joka niin ikään on tuttaviani) oli muita kiireitä. Nyt viimeisten kuukausien aikana olemme tavanneet lähes päivittäin – niin usein että olen joutunut jopa laiminlyömään muita ystävyyssuhteita – joko Vasemmistonuorten kokouksissa tai tapahtumissa tai sitten muuten vain olemme istuneet Piiassa ja Rengissä tai muualla juomassa kahvia tai olutta ja keskustelleet.

En osaa kuvailla lyhyesti ystävyyssuhdettamme. Se on jotain jota olen toivonut nuorestapitäen: olisi vastakkaista sukupuolta oleva sydänystävä, jolla voi kertoa ilot ja surut. Todellakin! Meillä kummallakin on ollut suruja ja huolia enemmän kevään ja kesän aikana kuin iloa jaettavana. Se on tehnyt ystävyyssuhteestamme raskaan: riitelemme välillä kuin vanha pariskunta. Tällainen käyttäytyminen on herättänyt muissa ihmisissä epäilyksiä, että meillä olisi muunkinlainen suhde kuin ystävyyssuhde. Puolitutut ja tuntemattomat epäilevät jopa meidän seurustelevan. Me olemme kuitenkin vain ystäviä: Pirhosella on muita ihmissuhdekuvioita, minä taas en osaa kaivata muuta kuin lämmintä ystävyyttä.

Myös muuten elämänarvomme ja -tapamme eroavat toisistaan. Vaikka Pirhonen on akateemisesta suvusta ja lukenut, on hänellä hyvinkin työväenluokkalainen habitus. Minä taasen olen sosioeknomiselta taustaltani työväenluokkalainen, mutta käyttäydyn kuin väärinymmärretty älykkö. Pirhonen on sosiaalisesti ja psykologisesti suorastaan pelottavan lahjakas, minä en.

Minulle on ilo olla niin ihanan ihmisen vaalipäällikkö kuin Mari-Helmi.

Mainokset