Rakas päiväkirja, kevät on lopuillaan ja kesä aluillaan. Lukukausi yliopistossa loppui kuin huomaamatta jo kaksi viikkoa sitten. Miksi olisin huomannut kun en viimeiseen kuukauteen ole montakaan kertaa työhuoneellani käynyt? Itse asiassa tänään perjantaina oli viimeinen työpäiväni tutkijana – toistaiseksi. Huomisesta alkaen olen jälleen pelkkä valtio-opin jatko-opiskelija.

Olen lukenut suhteellisen uutta teosta nimeltä Yhteiskuntaluokka ja sukupuoli. Erityisesti haluan kyseisestä antologiasta suositella Mari Käyhkön ja Sanna Aaltosen artikkeleita. Omasta mielestäni olen ollut luokkasensitiivinen siitä lähtien kun aloitin sosiologialla yliopisto-opintoni, eli viimeiset kymmenen vuotta. Kyseinen teos muistutti hyvin siitä kuinka keskiluokkaisen position olen itse ottanut tarkkaillessani lukemattomia kertoja viikonloppuiltaisin Hyvinkään Ale pubissa kun kahdeksan jälkeen autonasentaja- ja parturikampaajalinjan amikset saapuvat baariin juhlimaan rankkaa koulu- tai työviikkoa. Itse en ole tuntenut suinkaan aina oloani kotoisaksi, ja tunne on viimeaikoina vahvistunut (mainitsin asiasta jo pääsiäisenä). Olen vienyt oman elämäni rationalisoinnin ja suunnitelmallisuuden välillä äärimmilleen. Siten niin ikään edustan kieltämättä keskiluokkaista habitusta. Mutta ehkä elämäni rationalisoinnin ja suunnitelmallisuuden ankaruus on ollut jopa keskiluokalle epätyypillistä?

Vaihteeksi en tunne kuuluvani minnekään; en omasta mielestäni omaa selkeää luokkaidentiteettiä tai sitten tarkoituksenmukaisesti olen pyrkinyt rikkomaan sitä, ettei sellaista muodostuisi. En ole niin ruumiillinen kuin amikset, mutta vältän myös keskiluokkaista itsetyytyväistä elämään; en tunne kotoisaksi itseäni sen enempää sataman ahtaajien kuin diplomi-insinöörien seurassa. Ehkä lähimpänä minua olisivat yliopistohumanistit (jotka tosin voidaan laskea keskiluokkaan, jopa suorastaan ”älylliseen” yläluokkaan), mutta heidänkin seuraa olen jostain syystä aina onnistunut välttämään: en ole osallistunut yliopistopolitiikkaan ja työsuhteessanikin ollessa vietin laitoksella kaikkea muuta kuin sosiaalista elämää.

Sitä paitsi äänestän väärää puoluetta. Jos haluisin olla yliopistohumanisti, pitäisi olla Vihreiden kannattaja. Vasemmistoliitossa ja -nuorissa aikuisten oikeasti joutuu tekemisiin ”duunareiden” kanssa. Mutta heidän kanssa tulenkin toimeen, mukavia kun ovat, vaikka tiedän etten kuulu samaan yhteiskuntaluokkaan koulutuksestani johtuen vaikka haluaisin.

Huomenna lauantaina on yhdet lakkiaiset – pitäisikö myös ammattiin valmistuneita juhlia? – ja sunnuntaina käyn kääntymässä Helsingissä, avaamassa grillikauden ja katsomassa hippien jotain mielenosoitusta.

Mainokset