Rakas päiväkirja, viikonloppu sujui mukavasti Joensuusta. Siitä on yli kymmenen vuotta kun viimeksi siellä olen käynyt. Varhaiskeväinen sää, kun lumi on osittain sulanut, mutta mitään vihreää ei vielä näy, ei kieltämättä tee oikeutta Joensuun estetiikalle, mutta en usko pystyväni kutsumaan kyseistä kaupunkia kauniiksi edes keskikesällä. No, sen näkee sitten koska seuraavan kerran Joensuuhun olisin menossa näillä näkymin jo ensi heinäkuussa. Mutta parasta Joensuussa ovat ihmiset, joita löytyy mm. Kirkkokadun ja Mutalan kommuuneista.

Vasemmistonuorten tasa-arvo ja seksuaalityöryhmä eli seksiryhmä teki tärkeän kannanoton, että toimeentulotuen hakemisesta on tehtävä tasa-arvoista. Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin, joissakin kunnissa vaaditaan toimeentulon päähakijaksi avio- tai avoparin mies ja rahat myös maksetaan hänen tililleen, vaikka avuntarvitsija olisi nainen. Kyseessä on jo periaatteellinen ongelma, että yksilöä ei tunnusteta, mutta myös konkreettinen probleema, kun vaikkapa perheenpäällä on kahden viikon ryyppyputki menossa.

Perjantaina tuli käytyä myös legendaarisessa Kerubin kuppilassa sekä Wanhassa Jokelassa. Varsinkin jälkimmäinen oli miellyttävä yllätys: siellä oli live-musiikki, joku muusikko kävi aina välillä pimputtelemassa pianoa. Myös ravintolan ilmapiiri oli leppoisa. Käyn siellä varmasti vastaisuudessakin ollessani Joensuussa. Lauantaina ei enää jaksanut kokouksen jälkeen rellestää; iän karttuessa turnauskestävyys kärsii. Sunnuntaina Pieksämäen asemaravintolan kautta takaisin Tampereelle hyvillä mielin…

Nyt kun vielä pystyisi keskittymään väikkärin kirjoittamiseen pitkästä aikaa.

Advertisements