Rakas päiväkirja, keskustelaisella pääministeri Matti Vanhasella näyttää valta nousseen lopullisesti päähän ja hän on menettänyt kaiken poliittisen arvostelukykynsä ja suhteellisuuden tajun. Helsingin Sanomien mukaan hän oli torstaina esittänyt, että tiedotusvälineiden olisi uutisoitava enemmän siitä, että enemmistöllä suomalaisista menee hyvin, ja vain joillain vähemmistöillä menee Vanhasen mukaan huonosti.

Pari viikkoa sitten muistaakseni Iltasanomat kirjoitti Vanhasen sanoneen, että riittä kun hallitus nauttii pääministerin luottamusta. Toivon edelleen virheen tapahtuneen Iltasanomien toimituksessa ja Vanhasen tarkoittaneen ulkoministeri Kanervaa, johon hän edelleen luottaa. Muuten Vanhanen ei olisi halveksunut ainoastaan vallan kolmijako-oppia, vaan kyseenalaistanut koko länsimaisen demokratian mielekkyyden. Niin sanotussa länsimaisessa demokratiassa hallituksen eli toimeenpanovallan on nautittava vallan kolmijako-opin mukaan Eduskunnan ja sitä kautta viime kädessä kansan luottamusta.

Vanhasella näyttä olevan ongelmia sekä erottaa toisistaan tiedottajan ja toimittajan eri tehtävänkuvat toisistaan että yleensäkin suhtautumisessa vapaaseen tiedonvälitykseen. Alan olemaan jo oikeasti huolissaan demokratian tilasta Suomessa. Keskustalainen pääministeri Matti Vanhanen ei tee ainoastaan Kemijärvellä ja muualla maaseudulla hävittääkseen kaiken sen mitä Urho Kaleva Kekkonen 1960- ja 1970-luvuilla sai aikaan, vaan hän pilkkaa myös Kekkosen demokraattista perintöään: Kekkonen puolusti demokratiaa 1930-luvulla siinä kun muualla Euroopan maissa vajotti yksi kerrallaan diktatuuriin (mihin kuului mm. se, että lehdistö julkaisee vain sellaisia uutisia, joista hallitus pitää).

Vai olisiko Vanhasen oudon reagoinnin taustalle se tosiasia, ettei edes enemmistöllä suomalaisista mene nykyään hyvin? Mainituilla 1960- ja 1970-luvuilla taloudellinen kasvu oli huomattavasti nopeampaa kuin nykyisin; keskiluokan reaaliansiot ovat kasvaneet laman jälkeen suhteellisen heikosti, varsinkin kun erilaiset osakerahastotkin ovat tulleet alas pörssiosakkeiden romahtaessa. Niin ikään näennäisestä kansalaisten ostovoiman kasvusta ja tavaroiden runsaudesta huolimatta hyödykkeiden laatu on tullut vastaavasti alas.

Kokonaan oma ongelmansa on se, että keskustalainen pääministeri Matti Vanhanen näyttää olevan kykenemätön eettiseen ajatteluun. Se, että 51% menee hyvin, ei oikeuta mitenkään 49% kurjuutta. Minusta hyvää yhteiskuntaa on lähdettävä miettimään heikoimmassa asemassa olevien kautta. Mutta tämä lienee merkittävin ero keskustalaisen pääministeri Matti Vanhasen ja minun maailmankatsomukseni välillä.

Mainokset