Rakas päiväkirja, sain tänään vihdoin ja viimein käsiini lausunnot jo viime kesänä arvioitavaksi lähettämästäni artikkelikäsikirjoituksesta. Lausunnoista yksi puolsi sen julkaisemista, kaksi katsoi, että se on referaatinomainen eikä täytä argumentaatioltaan tieteelliseltä artikkelilta edellytettävää tasoa. En ala väittelemään lausuntojen kanssa: julkaisemattajättämispäätökselle löytyy perusteet, mutta olisi löytynyt perusteet myös toisenlaiselle ratkaisulle. Tilanne muistuttaa minua parinvuoden takaisesta filosofian laudatur-seminaarista, jossa kiinnitin – ja minulle jo tuolloin asiasta sanottiin – huomiota siihen kuinka paljon filosofian ja valtio-opin alojen sisällä argumentaatiotyyli on erilainen. Nytkin villi veikkaukseni on, että kielteisen lausunnon antaneet ovat koulutukseltaan filosofeja ja puoltavan lausunnon antanut jonkin minulle läheisemmän alan tutkija, yhteiskuntatieteilijä tms.

Joka tapauksessa, artikkelikäsikirjoituksen hylkäämisellä tulee olemaan huomattava vaikutus väitöskirjatyöni etenemiseen tai ainakin sen rakenteeseen: on mietittävä paluuta reilun kahden vuoden takaiseen suunnitelmaan monografiasta. Kyseinen artikkelikäsikirjoitus olisi ollut niin keskeinen osa artikkeliväitöskirjani kokonaisuutta. Tuskin enää yritän saada sitä mihinkään muuhun lehteen julkaistavaksi, vaan muokkaan siitä väitöskirjaani luvun tai kaksi. Yksi kritiikki kun käsikirjoitustani kohtaan oli se, että se oli liian tiivis ja tästä syystä esitettyjen väitteiden perusteluvat jäävät vajavaiseksi. Monografiassa sivumäärä ei ole rajoitteena. En vielä osaa sanoa mitä vaikutuksia tällä kaikella on aikataulujen kanssa; ehkä edelleen kuvittelen väitteleväni vuonna 2010, ehkä en. Kevään aikataulua en mene muuttamaan, kesällä täytyy miettiä mitä oikein teen väitöskirjan rakenteen kanssa.

Materiaalia löytyy jo yksi iso kansiollinen: toista kymmentä seminaaripaperia ja esseetä, kaksi hylsynä takaisin tullutta artikkelikäsikirjoitusta, kaksi työn alla olevaa artikkelikäsikirjoitusta ja kaksi vuotta pöytälaatikossa maannut ”lähes valmis” filosofian gradu. Kyllähän näistä jonkinlaisen väitöskirjan rungon saa aikaan. Aikaisemmat jo kaksi julkaistua artikkelia eivät liity käytännössä mitenkään väitöskirjani aiheeseen. Ne voinee unohtaa siinä missä muinaisen valtio-opin gradunikin? Jos myönteisesti haluaa ajatella (kuten ihme kyllä teen nyt ja siksi en ole niin surun murtama kuin aikoinaan kuvittelin saadessani artikkelikäsikirjoituksen takaisin hylsynä), paluu monografiaan ei anna ainoastaan mahdollisuuden ilmaista itseään eri tavoin, vaan myös sen, että väitöskirjan valmistumisen jälkeen, tiedän mitä teen; voin keskittyä niin sanotussa post-doc -vaiheessa artikkeleiden kirjoittamiseen väitöskirjan parhaista paloista vaikkapa englanniksi hieman niitä laajentaen.

Mainokset