Rakas päiväkirja, jatkoin sitten sekä Keski-Tampereen Vasemmistoliiton osaston johtoryhmässä että palasin Hämeen Vasemmistonuorten piirihallitukseen vielä vuodeksi. Piristyin sen verran viime viikonlopusta ja tulin siihen tulokseen, että näissä järjestöissä toimiminen on muodostunut osaksi identiteettiäni – enemmän tai vähemmän – samoin kuin Tampereen yliopiston tieteentekijöiden liittoon kuuluminen. Kun marraskuussa menin mukaan Tatten hallitukseen ja tapasin siellä samassa tilanteessa olevia ihmisiä, oli sillä merkittävämpi sysäys ammatti-identiteetilleni kun aikoinaan sain ensimmäisen apurahan tai työhuoneen yliopistolta; huomasin olevani yksi heistä.

Toisin kuin muissa poliittisissa nuorisojärjestöissä, Vasemmistonuoriin ei liitytä siksi että siitä hyötyisi urallaan, edesauttaisi pääsyään virkamieheksi tai ammattipoliitikoksi. Minulle mukanaolossa on kaksi syytä: ystävät ja se, että voi kuvitella muuttavan maailmaa edes hieman paremmaksi. Olen miettinyt yritänkö elää uudelleen ensimmäisiä opiskeluvuosiani hengailemalla Vasemmistonuorten toiminnassa mukana niin aktiivisesti? En ehkä uusiksi, mutta suurin osa opiskelukavereista on muuttanut pois Tampereelta ja Vasemmistonuorten kautta tulleet ystävyyssuhteet eivät ole ainoastaan korvaamassa tätä katoa vaan laajentaneet sosiaalista elämääni räjähdyksenomaisesti. Olen vanhin uudessa piirihallituksessa ja keski-ikä taitaa olla jossain 23 ikävuoden paikkeilla. Ammattihaarukka on mielenkiintoinen. Piirihallituksesta löytyy nyt sairaanhoitaja, sosionomi, lähihoitaja, parturikampaajaopiskelija, tutkija (minä), kassaneiti, teatterityöntekijä, tekniikan ylioppilas, hallintotieteiden ylioppilas, filosofian ylioppilas ja kaksi yhteiskuntatieteiden ylioppilasta. Viimeksi mainitut ovat opintojen ohella osa-aikatöissä mitä erilaisimmilla aloilla. Tänä päivänä koulu- ja työelämän sekoittuessa toisiinsa työntekijän ja opiskelijan titteleiden erottelu on keinotekoista.

Puolueen osaston johtoryhmänkään kokoonpano ei ole niin synkkä kuin voisi kuvitella: keski-ikä laski ja meitä on nyt mukana kolme alle 30 vuotiasta, nuorin 19-vuotias. Seuraava tavoite on se, että myös kunnallis- ja piiritasolla tapahtuisi vastaavanlainen nuorennusleikkaus.

Viikko alkaa korkeakulttuurilla: tänään illalla menen katsomaan Legioonateatteriin näytelmää Ahtaat paikat ja huomenna kaveri on varannut elokuvateatteriliput Rambo 4:een. Kahden viikon kuluttua on jälleen filkkarit eli Tampereen lyhytelokuvafestivaalit. Sitä ennen pitäisi saada kyborgipaperin viimeisin versio valmiiksi.

Advertisements