Rakas päiväkirja, olen lukenut tässä teosta nimeltä Kaksi kirjaa – ja se kolmas. Kyseinen teos sisältää Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja Matti Virtasen kirjeenvaihdon Seppo Toiviaisen kanssa vuodesta 1996 vuoteen 2005. Törmäsin Toiviaisen nimeen vasta vähän aikaa sitten toisaalla. Hän on mielenkiintoinen ja traaginen hahmo. Tällaisessa ruumiintilassa – ahdistunut en enää ole samalla tavoin kuin kaksi viikkoa sitten, mutta ruumiini on hermostunut edelleen ja tunnen olevani edelleen vähän hukassa – en tiedä onko Toiviaisen ja Virtasen kirjeenvaihtoa mielekästä lukea. Nimittäin tavalla tai toisella tunnen samaistuvani liikaa Toiviaiseen. En ole väitellyt 26-vuotiaana enkä koskaan tule olemaan kansanedustaja ja alkoholisoitumisenkin vaaraa minulla ei näyttäisi olevan. Silti löydän nyt omasta elämästäni liikaa yhtymäkohtia Toiviaisen elämään.

Toiviainen oli siis 1970-luvulla lahjakas tutkija ja perustamassa mm. Tutkijaliittoa (joka julkaisee Tiede & Edistys -lehteä), 1980-luvulla hän oli SKDL:n (vähemmistösiiven) kansanedustajana kaksi kautta kunnes vuosikymmenen puolessa välissä alkoholisoitui ja poliittisista konjunktuureista johtuen ajautui henkilökohtaiseen kriisiin. 1990-luvun lopulla hän kuitenkin pääsi ojanpohjalta ylös ja kirjoitti vielä yhden upean teoksen. Hän kuoli 60-vuotiaana, yksinäisenä, vuonna 2005.

Olen ollut viikonloppuna Hyvinkäällä ja alkuviikosta palaan Tampereelle. Torstaina on puolueen paikallisosaston vuosikokous, jossa valitaan uusi johtoryhmä ja viikonloppuna Vasemmistonuorten Hämeen piiri valitsee uuden hallituksen. Vielä reilut kaksi viikkoa sitten olin jatkamassa sekä osaston johtoryhmässä (minkä kokouksissa olen kylläkin käynyt vain harvoin) että tekemässä paluun vielä vuodeksi vanupalleroiden piirihallitukseen. Nyt en tiedä haluanko kumpaakaan. Olen niin väsynyt kaikkeen: etenkin sosiaaliseen kanssakäymiseen mutta myös makuihin, väreihin, ääniin. Tekisi mieli linnoittautua neljän seinän sisälle, olla aivan hiljaa ja kirjoittaa tutkimusta eteenpäin silloin kun kirjoituttaa.

Olenpas minä ristiriitainen; enkö juuri yllä pelkää, että erakoidun samalla tavoin kuin Toiviainen?

Mainokset