Rakas päiväkirja, tasavallan presidentti Tarja Halonen uudenvuoden puheessaan painotti vapaan kansalaisyhteiskunnan merkitystä ja toisaalta ilmaisi huolensa siitä, että kunnallisvaaleissa mahdollisimman moni äänestäisi ja osallistuisi yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Halosen puhe oli erinomainen esimerkki siitä, kuinka suomalaisessa poliittisessa keskustelussa liberalistinen ja hegeliläinen käsitteistö menevät sekaisin. Tuija Pulkkinen kirjoittaa samasta asiasta noin kymmenenvuoden takaisessa väitöskirjassaan The Postmodern and The Political Agency.

Puhuessaan vapaasta kansalaisyhteiskunnasta Halonen käytti kansalaisyhteiskunnan käsitettä sen liberalistisessa merkityksessä ja olleessaan huolissaan poliittisesta osallistumattomuudesta hän jatkaa hegeliläistä traditiota, jonka mukaan valtio – kuten viime kädessä koko maailmankaikkeus – on prosessi, jossa kulttuurinen yhteisö etsii tietoisuutta itsestään ja toimii aktiivisesti itseensä nähden. Tämän näkemyksen mukaan jokaisen yhteisön jäsenellä on suorastaan moraalinen velvollisuus osallistua tietoisuuden etsimiseen eli valtiolliseen toimintaan, jos ei muuten niin edes äänestämällä. Angloamerikkalaisen liberalistisen tradition mukaan sen sijaan äänestämättömyys ei ole ongelma,”pakottaminen” äänestämään olisi päinvastoin vapaan kansalaisyhteiskunnan periaatetta vastaan. Halosen puhe vaikutti siten käsitellessään kansalaisyhteiskuntaa ja poliittista osallistumattomuutta ristiriitaiselta, jos ei tietäisi – hieman yksinkertaistaen – G. W. F. Hegelin valtion käsitteen tarkoittavan samaa kuin John Locken kansalaisyhteiskunnan käsite.

Siinä missä liberaalissa traditiossa kansalaisyhteiskunta, johon siis lasketaan vaikkapa kansalaisjärjestöt, näyttäytyy ”vapauden valtakuntana” ja valtio välttämättömänä pahana, taustalla vaikuttavana järjestyksen viimekätisenä ylläpitäjänä, Hegelillä kansalaisyhteiskunta on välttämätön paha koska hän laski kansalaisyhteiskuntaan kuuluvan ainoastaan liike-elämän ja talouden, ne instituutiot jotka ylläpitävät elämisen ehtoja, mutta eivät tee mitään luovaa tai pyri aktiiviseen itsetietoisuuteen. Hegelillä valtio on ”vapauden valtakunta” johon kuuluvat edellä mainitut kansalaisjärjestöt tai vaikkapa kulttuurielämä, tiede ja taide. Pulkkisen mukaan hegeliläisen valtion maine totalitaristisena on juontuu pitkälti siitä, että sitä on tulkittu liberalistisen politiikan teorian käsitteistöllä; kansalaisyhteiskunnan ja valtion käsitteiden merkitykset ovat menneet sekaisin. Toisaalta ei ole vahinko, että idea hyvinvointivaltiosta syntyi nimenomaan Hegeliä lukeneen saksalaisen porvariston keskuudessa ja Locken filosofiasta vaikutteita saaneet vastustavat vielä nykyäänkin kaikennäköisiä veroja. Kyse ei siis ole ainoastaan käsitteellisestä sekamelskasta vaan myös aidoista näkemyseroista.

Mainittakoon, että muuten Halosen uudenvuodenpuhe oli aika demari.

Advertisements